Jussi Kärjen kommentti: Korson häirikkö on vakava varoitus kiihkeän vaalitaiston loppusuoralle

Korson maalaismarkkinoilla riehunut häirikkö on melko harvinainen yksittäistapaus, mutta väkivaltainen hyökkäys on syytä ottaa vakavasti.

Turvatoimia on tiukennettu jo pitemmän aikaa poliittisissa tapahtumissa, ja nytkin ne onnistuivat torjumaan uhkan.

Muistissa on, kuinka reilu kuusi vuotta sitten pääministeri Jyrki Kataisen eteen polvistui mies Turussa vaalitilaisuudessa ja laski puukon maahan.

Muita tapauksia olivat, kun Alexander Stubbin päälle heitettiin kolajuomaa tamperelaisessa kauppakeskuksessa ja vielä paljon vakavampaa, kun nuorukaiset ampuivat ilmakiväärillä Stubbin kodin ikkunat rikki.

Kirjassaan Stubb muisteli, kuinka ilmakivääri-isku sai hänet kyyneliin.

Valitettavat tapaukset eivät ole onneksi vielä muuttaneet yleiskuvaa. Suomalaiset poliitikot voivat kulkea rauhassa kansan parissa ja eduskuntatalon ympärille ei ole tarvinnut pystyttää aitoja.

Näistä kannattaa pitää kiinni. Ne ovat samanlaisia kansanvallan peruspilareita kuin eduskuntatalon pylväät.

Puoluejohtajat heti liikkeellä

Tämänpäiväisen hyökkäyksen Soinia vastaan poliitikot tuomitsivat saman tien laajasti. Omassa someseurannassani ensimmäisenä ehti SDP:n Antti Rinne, joka kutsui puoluejohtajat yhteiseen kannanottoon poliittista väkivaltaa vastaan.

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto tuomitsi väkivallan lisäksi ehdokkaiden omaisuuden tärvelemisen ja viittasi tällä perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon polkupyörään, joka oli aiemmin viikolla tuhottu.

Myös Halla-aho liittyi nopeasti Korson häiriköinnin arvostelijoiden joukkoon kirjoittamalla twitterissä, että ”asioihin vaikutetaan äänestämällä eikä rähjäämällä”.

Uusi eduskunta voi ryhdistäytyä

Tunnelma vaalikamppailuissa kiristyy ja synkkenee kerta kerralta, varsinkin jos sitä seuraa sosiaalisessa mediassa. Kielenkäytössä loistaa poissaolollaan toisen kunnioitus.

Mitä some edellä, sitä oikea elämä perässä. Moni eduskunnasta luopuva kansanedustaja on ollut turhautunut politiikan muuttumiseen ilkeämmäksi: tahallista väärinymmärtämistä ja vastustajan sanomisten vääristelyä.

Ainahan on politiikassa otettu kovasti yhteen. Mutta yleensä asioista. Konkareiden mukaan nyt vallalla on toisenlainen ikävämpi ilmiö.

Uusi eduskunta voi tehdä ryhtiliikkeen ja katkaista pahanpuhumisen kierteen, mutta helppoa se ei nykymenossa ole.

Vaalikojuilla, joita olen aina tykännyt kierrellä, en ole viime vuosina huomannut aggressiivisen käyttäytymisen lisääntyneen. Humalaisia heilujia on aina riittänyt makkarajonoissa. Ja hallituksen väristä riippumatta on aina kiukkuisia kovaäänisiä, joiden mielestä hallitusherrat kyykyttävät kansaa.

Pikemminkin on käynyt päinvastoin. Ohikulkijat eivät enää ehdi tai halua pysähtyä vaaliteltoille, ja se on sääli. Kannustan pysähtymään hetkeksi ja keskustelemaan tai väittelemään ja haastamaan ehdokkaita.

Minä lupaan käydä lähiviikot lähes joka aamu Helsingin Narinkkatorilla vaalikahvilla, silkasta kunnioituksesta räntäsateessa seisojia kohtaan.

Soldiers of Democracy.