Jutta Urpilainen varoittaa eristämästä Eurooppaa, kun puolustusta vahvistetaan

EU-komissaari Jutta Urpilainen pitää vahingollisena tai jopa mahdottomana, mikäli kehitysyhteistyötä ja Euroopan yhteistyöprojekteja globaalissa etelässä ryhdyttäisiin kytkemään maiden haluun vastaanottaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita.

– En pidä sitä realistisena tai myöskään toimivana, Urpilainen sanoo.

Demaritaustaisella Urpilaisella on kaksi suurta huolta siitä, kuinka turvallisuusvajeesta kärsivä Eurooppa ratkaisee nyt ongelmiaan. Ennen niiden käsittelemistä on kuitenkin syytä kerrata, miltä paikalta hän tilannetta arvioi.

Urpilainen antaa haastattelua Brysselissä EU-komission päärakennuksen työhuoneestaan, josta käsin hän on vastannut EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista loppuvuodesta 2019 saakka. Keskeistä työsarkaa hänelle on Global Gateway -investointistrategia, jolla edistetään digitaalista siirtymää, ilmasto- ja energiainvestointeja, liikennehankkeita, tutkimusta ja koulutusta sekä terveysjärjestelmiä etenkin globaalissa etelässä.

Strategian tavoitteena olisi saada vuoteen 2027 mennessä liikkeelle 300 miljardilla eurolla yksityisiä ja julkisia investointeja, joista puolet tulisi suuntautua Afrikkaan. Urpilaisen epävirallisen arvion mukaan noin kolmasosa kokonaistavoitteesta on nyt saavutettu.

– Liikkeelle on lähdetty mielestäni hyvin huomioon ottaen, että tämä on ihan uusi strategia, joka hyväksyttiin 2,5 vuotta sitten.

Laajaa vai kapeaa turvallisuutta?

Euroopan yhteinen huoli on tällä hetkellä turvallisuusvaje, vaikka näkemys sen luonteesta eroaa eri puolilla maanosaa.

Samaan aikaan muotiin ovat tulleet politiikkavirtaukset, jossa esimerkiksi globaalin etelän avustamisen tai yhteistyön hyötyjä käsitellään yhä kriittisemmin. Laitaoikeiston lisäksi myös keskustaoikeistossa kysytään nyt yhä useammin, mitä Euroopan pitäisi saada vastineeksi panostuksistaan kehittyvissä maissa.

Urpilainen sanoo pitävänsä tärkeänä tavoitteita, joissa esimerkiksi Euroopan riippuvuuksia pyritään vähentämään kriittisistä kohdista. Silti osa turvallisuusvajeesta on hänen mukaansa luonteeltaan sellaista, että sen ratkaisemiseen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.

Hänestä olisi tärkeää, että sotilaallisen puolustuksen lisäksi investoidaan kansainväliseen yhteistyöhön.

– Jotta me vältämme sellaisen tulevaisuuden, jossa Eurooppa olisi ehkä 5–10 vuoden päästä puolustuksellisesti vahvempi, mutta geopoliittisesti paljon eristäytyneempi.

Urpilainen ennustaa seurauksia, jos eurooppalaiset maat karsivat diplomaattista edustustoverkkoa, kehitysyhteistyötä, kansainvälistä yhteistyötä ja kansainvälisiä kumppanuuksia.

– Joku muu ottaa välittömästi sen paikan, koska tämä geopoliittinen kilpailu on niin kovaa. Ja sen takia pitää katsoa pidemmälle tulevaisuuteen.

Mitä kumppaneilta voi vaatia?

Toinenkin Urpilaisen huoli liittyy samaan pohjavirtaan, joskin eri näkökulmasta. Kyse on tavasta, jolla diplomaattisia suhteita haluttaisiin nyt yhä useammin hoitaa.

Urpilainen huomauttaa, että esimerkiksi Afrikassa ovat läsnä kaikki kansainväliset toimijat: Yhdysvallat, Eurooppa, Kiina, Turkki, Persianlahden maat sekä keskenään kilpailevia afrikkalaisia maita ja Venäjä. Siksi ajatus kansainvälisen yhteistyön kytkemisestä esimerkiksi kielteisten turvapaikkapäätöksen saaneiden vastaanottamiseen ei ole hänen mielestään realismia.

– Siellä on niin paljon muita toimijoita, jotka pystyvät saman tien tulemaan siihen ja tarjoamaan heille jotain muuta yhteistyötä.

Urpilaisen mukaan maahanmuutosta ja monista muista asioista pitää keskustella eri maiden kanssa. Ehdottomuus toimii hänen mukaansa huonosti.

Euroopan pitäisi auttaa naapurustoaan, jotta siellä olisi parempaa elämää, mahdollisuuksia ja näköaloja, Urpilainen katsoo. Osa voi yhä muistaa hänen presidentinvaalikampanjastaan laskelmat, joiden mukaan Afrikassa on 25 vuoden päästä väkeä kuusi kertaa Euroopan verran.

– Ei ole sellaista mekanismia tai muuria, jolla me pysäytämme maahanmuuton tuohon Välimerelle, jos ne 2 500 miljoonaa ihmistä päättävät sieltä lähteä.

Puolisen vuotta aikaa

Urpilainen puhuu pääprojektistaan hankkia kestäviä investointeja maratonina, jossa ollaan alkupuolella. Tästä huolimatta kesäkuun alun EU-vaalit kertovat, että hänen oma aikansa tuon työn parissa alkaa olla loppuvaiheessa.

EU-parlamentin vaalitauko ei suoranaisesti vaikuta Urpilaisen työhön, ja pesti jatkuu seuraavan komission muodostamiseen saakka. Aikaisimmillaan työ komissiossa voisi loppua lokakuun lopussa.

Urpilaisen jatkosuunnitelmat ovat vielä auki, mutta hän pitää todennäköisenä paluuta Suomeen.

– Olen päättänyt, että mietin tulevaisuudensuunnitelmiani sitten, kun tämä työ loppuu. Nyt fokus on siinä, että jatketaan tätä työtä niin kauan kuin sitä riittää.

Lue myös: Kriisit leimasivat EU-parlamentin kautta – konkarimepeiltä kiitosta ja kovaa kritiikkiä komissiolle: "Kokonaiskuvaa ei ole juuri kenelläkään"