Etelä- ja Keski-Amerikan kahviviljelmiltä kuuluu kummia. Kitkerän, jopa pahan kahvin perustana oleva robusta-papu on saamassa otetta alueen kahvipapuviljelijöiden kupinkorvasta.
Vallitseva ja vaalittu papu on ensiluokkainen ja hienostunut arabica eri lajikkeineen. Kahvintuottajakolossi Brasiliankin viennistä suurin osa on arabicaa, vaikka robusta on siellä tuttu.
Robustan mörkömaine on niin kova, että esimerkiksi Costa Rica on kieltänyt robustapensaat kokonaan, ja Nicaragua salli viisi vuotta sitten robustan tuotannon rajoitetusti.
Maailman viidenneksi suurimmassa kahvintuottajamaassa Hondurasissa kahvinviljelijät hylkivät sitä ylläpitääkseen laadukkaan kahvimaan maineen, kertoo uutistoimisto Reuters.
Reutersin mukaan muutokseen on heräämässä myös Kolumbia, jolle arabica-pohjainen huippulaatupapu on kansallinen kunnia-asia. Tällä hetkellä robustapapupensaita kasvatetaan arabicalle sopimattomilla mailla. Arabicapapu kasvaa korkeammalla vuorenrinteillä.
Mies juo Juan Valdezin kahvia.
Juan Valdezin muuli kuljettaa robustaa?
Niinpä Kolumbian kahvintuotantoa symboloiva globaali brändi, kuvitteellinen viiksekäs pienviljelijä Juan Valdez, saattaa joskus kuljettaa Andien rinteillä muulinsa selässä myös määrän robustapapusäkkejä.
Kolumbia on maailman kolmanneksi suurin kahvintuottaja Brasilian ja Vietnamin jälkeen, joten muutokset näkyisivät markkinoilla, jos robusta merkittävästi haastaisi arabicaa vientimarkkinoilla. Brasilia tuotti viime vuonna 51,5 miljoonaa 60 kilon säkkiä, Vietnam 28,5 miljoonaa, ja Kolumbia 14 miljoonaa säkkiä.
Juan Valdezin muuli kuljettaa kahvipapuja.
Suomeen tuotiin toissa vuonna 71 387 000 kiloa raakakahvia, eli noin 1,19 miljonaa 60 kilon säkkiä. Paahdettuna kahvia myytiin eteenpäin lähes 46 miljoonaa kiloa, kertoo kahvi.fi-sivusto.
Arabicaa ei kuitenkaan ihan vielä olla sysäämässä eläkkeelle, sillä robustassa on yksi, eikä niin pieni, haitta kahvin ystävän kannalta.
Robustan maku ei pärjää arabicalle
Joidenkin mielestä makuasioista ei pidä kiistellä, mutta robusta on maultaan yksiulotteista ja kitkerää, "tupakan ja sikarin makua", kuten Pauligin hankinnasta vastaava Andras Koroknay-Pál määrittelee.
Kyse ei ole hifistelystä. Täytyy tapahtua paljon, jotta se esimerkiksi Suomessa syrjäyttäisi kansan rakastamat, arabicasta valmistetut, hapokkaat ja hedelmäiset vaaleapaahtoiset kahvit.
Jos joku valittaa pahasta kahvista huoltamoilla tai työmaakuppilassa, syypää ei ole robusta. Arabicakin parkkiintuu petrooliksi tai venetervaksi, kun se oleskelee lasipannussaan kuumalla levyllä riittävän kauan.
Robustaa toki käytetään Suomessakin. Espressoa nauttivan kupin sisällöstä osa on robustaa, joka tuo annoksen pintaan creman eli kahvivaahdon. Robustaa käytetään myös pikakahveihin, jota hörpitään runsaasti muun muassa anglosaksisissa maissa.
– Robustan ilmaantuminen on tuttu ilmiö, sanoo Koroknay-Pál. Hän vietti viime vuonna viisi kuukautta laatuarabican sydänmailla Kolumbiassa.
Barista esittelee kahvia kahvifestivaaleilla Indonesiassa.
Ilmastonmuutos pakottaa toimimaan
Robustan kasvattaminen oli aiemmin kiellettyä, mutta nyt sitä saada viljellä kokeilumuotoisesti. Robusta ei ole syrjäyttämässä arabicaa, mutta se saa jalansijaa ja siitä saattaa tulla vaihtoehtopapu. Syy tähän on ilmastonmuutos.
Robustan kasvattamiseen vaikuttaa sää ja ilmasto. Se kestää paremmin kuumuutta ja muita sään äärioloja. Se on myös vastustuskykyisempi joitakin sairauksia ja tuhoeläimiä vastaan. Reutersin uutisen mukaan Keski-Amerikan arabicaviljelyksiä on viime vuosina haitannut roya-sienitauti.
Robusta on tuottoisa ja helpompi lajike. Se kasvaa matalammilla kasvupaikoilla, ei tarvitse arabican tavoin varjoa, eikä nirsoile maaperän takia.
Viljelijöiden on sopeuduttava muutoksiin. Koroknay-Pál kertoo, että Pauligilla on muun muassa Costa Ricassa, Kolumbiassa ja Nicaraguassa kumppanuushankkeita viljelijöiden kanssa.
Kahvitilallisten elinkeno halutaan säilyttää
– Näissä maissa pienet tilat periytyvät. Tarkoitus on opettaa uusia viljelyyn liittyviä käytäntöjä, sitä kuinka ilmastonmuutos, taudit ja lannoitteet vaikuttavat, ettei viljelijälle tule muun muassa houkutus siirtyä robustaan, ja kahvinviljely elinkeinona on edelleen kannattavaa.
Vasemmistolaisten Farc-sissien laskettua aseensa osana Kolumbian rauhanprosessia, on kahvilla siinä rooli tilanteen vakauttamisessa. Kahvitilat voivat tarjota tuloja aiemmin metsissä ase kädessä elämään tottuneisiin miehiin ja naisiin.
– 1,5-2 miljoonaa kolumbialaista on suoraan tai epäsuoraan tekemisissä kahvinviljelyn kanssa, Koroknay-Pál muistuttaa. Kolumbiassa on lähes 50 miljoonaa asukasta.
Myöskään pienpanimoissa Robusta ei aiheuta maanjäristystä.
Kahvifestivaalit Indonesiassa. Ei enää pahaa kahvia, julistaa osallistujan paita.
Pienpaahtimo ei säikähdä
– Emme me säikähdä, eikä aiheuta meillä muutoksia (tieto robustan ilmestymisestä latinalaisamerikkalaisille kahvitiloille), sanoo pienpaahtimo Lehmus Roasteryn markkinoinnista ja viestinnästä vastaava Arttu Muukkonen.
Suomeen tuodut pavut ovat yleensä arabicaa.
Esimerkiksi jotakuinkin kaikki Pauligin maahantuomat kahvisäkit pullistelevat arabicaa. Lähes 40 prosenttia niistä tulee Kolumbiasta ja Keski-Amerikasta.
Paahtimoille maku on se kahvin ydin ja toimeentulon perusta, joten arabicaan luotetaan, vaikka robustapavun myyntihinta on arabicaa selkeästi edullisempi. Toisaalta viljelijä saa robustasta vähemmän tuloja kuin arabicasta.
Kuppi kerrallaan, ei pannullista
– Ajatuksena on, että kahvia juodaan kupillinen, ei pannullista kerralla, Muukkonen sanoo, ja vertaa arabican ja robusta eroja pensasmustikkaan ja metsämustikkaan.
Lappeenrannassa kahvipaahdon tuoksua levittävä Lehmus Roastery, joka valittiin viime vuonna vuoden paahtimoksi Helsingin kahvifestivaaleilla, tuo arabicansa muun muassa Kolumbiasta, El Salvadorista ja Brasiliasta. Robustaa paahtimo tuo Ugandasta, koska se kestää paremmin säätä.
Lehmus Roasteryn Muukkonen pitää ilmastonmuutosta uhkana, mutta ei ainakaan vielä kahvintuotannon kohtalonkysymyksenä.
Uusi pensas vaatii aikaa ja rahaa
Robustan esiinmarssia hidastaa kahvipensaiden vaihtaminen. Uusien pensaiden istuttaminen tai arabicapensaiden korvaaminen robustalla vaatii rahaa ja aikaa. Yhden kahvipensaan elinkaari on yli 25 vuotta.
Latinalaisen Amerikan arabica-maissa robustapensaiden kasvattaminen ei ole räjähtämässä käsiin, mutta Guatemala ja Nicaragua pyrkivät lisäämään robustasatojaan viisinkertaiseksi nykyisestä
Reuters mainitsee Guatemalan kahvintuottajaliiton Anacafen, joka aktiivisesti pyrkii lisäämään robustan tuotantoa. Tällä hetkellä Guatemalan kahvisadosta noin kaksi prosenttia on robustaa. Määrän nelinkertaistaminen maksaa viljelijöille noin 200 miljoonaa dollaria. Guatemalassa se on paljon rahaa.
Uudet trendit myös kahvissa
Kahvissakin trendinä on ympäristötietoisuus ja eettinen tuotanto.
Puhutaan kolmannen aallon kahveista, eli kahvin laadusta, tuotanto-oloista ja hinnasta.
Esimerkiksi niin kutsuttu single origin arabica tulee yhdeltä ja samalta tilalta. Paahtimoille on yhä tärkeämpää kyetä jäljittämään kahvitila olosuhteineen vaikka kuinka syrjäiselle vuoristotilalle Kolumbiaan, kun asiakas sitä kysyy. Jos arabicaa sekoitetaan, sitä sekoitetaan toisten arabica-lajikkeiden kanssa.
Kahvin kysyntää maailmalla kasvaa, Koroknay-Pál kertoo. Tämä liittyy erityisesti Aasian maiden vaurastumiseen.
Suomalaiset ovat yhä maailman suurimpia kahvinkuluttajia per nuppi, joten määrällisesti emme enää kykene tankkaamaan itseemme lisää kahvia.
Suomalaisia kiinnostavatkin nyt yhä enemmän kahvissa esimerkiksi uudet maut, paahtoasteet, erilaiset kahvijuomat ja valmistustavat, vaikka suodatinkahvi yhä on se tavallisin tapa valmistaa kahvi, Koroknay-Pál valistaa.