Englantilaisen Lily Parrin tarina ei välttämättä ole kaikille niin tuttu, mutta se on kuitenkin yksi merkittävimmistä jalkapallon historian aikana. Ensimmäisenä naispelaajana Englannin jalkapallon Hall of Fameen valittu Parr viimeisteli lähes tuhat maalia.
Parr syntyi vuonna 1905, eikä aikaa ehtinyt kulua paljoakaan, kun hän aloitti jalkapallon. Hänen veljensä opetti hänelle jalkapalloa ja rugbya. Parr oli lahjakas molemmissa. Englantilaispelaaja vietti useita tunteja täydellisen laukauksen luomiseen ja onnistui siinä jo 13-vuotiaana. Barbara Jacobsin The Dicks Kerr's Ladiesistä kertovassa kirjassa todettiin, että hän pystyi tekemään maalin mistä tahansa päin kenttää ja hänen taitojaan kuvailtiin luonnollisiksi ja maagisiksi.
Naisjalkapalloilun pioneeriksi ja roolimalliksi noussut Parr debytoi vain 14-vuotiaana St. Helens Ladiesin joukkueessa. Ihmiset huomasivat hänet jo silloin. Parr oli lähes 180 senttiä pitkä. St. Helensin kohdattua Dicks, Kerr's Ladiesin joukkueen, kysyi heidän valmentajansa Parrilta, tulisiko hän pelaamaan heille. Parr vaihtoi seuraa ja iski ensimmäisellä kaudellaan hurjat 43 maalia. Hänen suorituksiaan entistä seuraansa vastaan Liverpoolin Goodison Parkille saapui seuraamaan 53000 katsojaa. Tuolloin peräti 14000 katsojaa joutui jäämään stadionin ulkopuolelle. Jalkapallohistorioitsija Gail Newsham arvioi, että joukkuetta kävi katsomassa yli 900000 ihmistä kautta maan.
Maailmankiertueella miesten joukkueita kaatamassa
Englannissa elettiin vaikeita aikoja ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Naisten jalkapalloilu teki oman osansa keräämällä rahaa hyväntekeväisyyteen. Goodison Parkilla nähty ottelu keräsi rahaa työttömille veteraaneille. Dicks, Kerr's Ladies oli ensimmäinen joukkue, jonka pelaajat käyttivät shortseja. Se oli myös ensimmäinen joukkue, joka kiersi ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa pelaten otteluita. Parr oli kaiken tämän keskiössä.
Kanadassa joukkuetta ei päästetty pelaamaan, sillä maan jalkapalloliitosta todettiin, että naisten kehoa ei ole rakennettu kestämään jalkapallosta tulevia ruhjeita. Yhdysvalloissa tällaista ajattelutapaa ei ollut. Joukkue kohtasi yhdeksän miesten joukkuetta ja se voitti kolme, hävisi kolme ja pelasi kolme ottelua tasan. Parr oli joukkueensa tärkeimpiä pelaajia.
"Jalkapallo ei ole sopivaa naisille"
Pian Liverpoolissa nähdyn jalkapallonäytöksen jälkeen Englannin jalkapalloliitto tyssäytti naisjalkapalloilun nousun. Se kielsi vuonna 1921 naisten jalkapallon pelaamisen suuremmilla stadioneilla.
– Olemme saaneet valituksia naisten jalkapallon pelaamisesta. Haluamme ilmaista oman mielipiteemme, että jalkapallo ei ole sopivaa naisille, eikä heitä saisi rohkaista sen pelaamiseen, kerrottiin tuolloin liiton tiedotteessa.
Kiinnostus naisjalkapalloiluun lopahti pikkuhiljaa ja English Electric osti seuran. Se antoi potkut Parrille ja usealle muulle pelaajalle. Parr vaihtoi seuraa ja teki töitä mielisairaalassa jalkapallon ohella. Sinä aikana hän tapasi kumppaninsa, jonka kanssa he ostivat talon. Parr ei suostunut piilottelemaan omaa lesbouttaan.
Monien mielestä kielto johtui ainakin osaksi siitä, että miehet tunsivat olonsa uhatuiksi. Naisten jalkapalloilu toimi työväen apuvälineenä ja sitä saatettiin sanoa poliittisesti vaaralliseksi lajiksi. Naisten jalkapalloilu järkytti vanhempaa sukupolvea. He halusivat naiset takaisin sotaa edeltäviin rooleihin. Englannin jalkapalloliitto syytti Parrin seuraa liiallisesta rahan kulutuksesta ja väitti, ettei se käyttänyt tarpeeksi rahaa hyväntekeväisyyteen. Sen asettama kielto kesti lopulta 50 vuotta.
"Laukauksen voima mursi miehen käden"
Parr tuli ennen kaikkea tunnetuksi järkyttävästä laukauksestaan. Hänen kerrotaan keränneen jalkapalloja ja yleensä kaikki pallot olivat kadonneet otteluiden jälkeen. Kukaan ei tiennyt, mitä hän teki niillä. Parr iski omalla urallaan eri lähteiden mukaan vajaat tai yli tuhat maalia.
– Tässä maassa ei ole todennäköisesti yhtä lupaavaa jalkapalloilijaa kuin neiti Parr. Hän on pitkä, tumma ja vahva, kerrottiin paikallislehdessä Parrin uran alkuaikoina.
Hänen laukauksensa oli niin kova, että hän mursi yläriman ainakin kertaalleen. Toinen osoitus Parrin laukausvoimasta nähtiin joukkueen pelatessa Chorleyssa. Tuolloin ammattilaisena pelannut miesmaalivahti totesi ylimielisesti Parrille, että hän saattaa onnistua maalinteossa naisia vastaan, mutta hänen taakseen ei Parr onnistuisi laittamaan palloa. Parr haastoi miehen rangaistuspotkukilpailuun. Mies yritti torjua Parrin laukausta, mutta mursi kätensä laitettuaan sen pallon tielle.
Parrin tavaramerkkiä, eli maaleja nähtiin jatkuvalla syötöllä koko Parrin uran ajan. Sekin kuvastaa joukkueen sekä Parrin tasoa, että hän onnistui iskemään viisi maalia sekä Iso-Britannian parhaista pelaajista koottua joukkuetta että Ranskan maajoukkuetta vastaan.
Patsas ja perintö
Kaikkien aikojen naispelaaja sai MM-kisojen alla upean kunnianosoituksen, kun Manchesterin jalkapallomuseoon asetettiin näytille Parrista tehty patsas. Parr pelasi aina 45-vuotiaaksi asti ja hän iski viimeisessä ottelussaan 11-1 voitossa Skotlantia vastaan maalin.
Parr taisteli koko elämänsä ajan stereotyyppejä ja niitä vastaan, jotka sanoivat, ettei naiset voi pelata jalkapalloa. Parr toimi tienraivaajana naisten joukkueille. Hän ei tarvinnut sanoja ilmaistakseen itseään, vaan antoi kentällä annettujen näyttöjen puhua puolestaan. Koko elämänsä aikana tupakoinut Parr kuoli syöpään vuonna 1978. Hän ehti kuitenkin nähdä maan jalkapalloliiton peruvan kiellon naispelaajien pääsemisestä isoille stadioneille. Hänestä tuli kuolemansa jälkeen ikoni naisten jalkapalloilun kehittäjille.
Jalkapallon naisten MM-kilpailut huipentuvat sunnuntaina, kun hallitseva maailmanmestari Yhdysvallat kohtaa hallitsevan Euroopan mestarin Hollannin.
Lähteet: Telegraph, Barbara Jacobs: The Dicks Kerr's Ladies, Tifo Football, Channel 4, Timeline, When Football Banned Women