Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutti Siprin mukaan Venäjä ja Yhdysvallat vastasivat vuonna 2014 yli puolesta koko maailman aseviennistä.
Niiden jälkeen suurimmat aseviejät ovat pääasiassa eurooppalaisia valtioita. Euroopassa kärjessä ovat järjestyksessään Ranska, Iso-Britannia, Saksa ja Espanja.
Suomalaisen SaferGlobe-tutkimusverkoston asekaupan asiantuntija Kari Paasosen mukaan valtion rauhanomaisuuden ja sen aseviennin välillä ei näytä olevan selkeää yhteyttä.
– Euroopan suuret aseviejävaltiot ovat rauhanomaisia tai ainakin keskivertoa rauhanomaisempia. Yhdysvallat sijoittuu rauhanomaisuutta mittaavan asteikon keskivaiheille. Venäjä puolestaan oli indeksin mukaan viime vuonna maailman yhdenneksitoista rauhattomin maa, Paasonen kuvailee.
Rauhanomaisuuden mittaamiseen käytetään Paasosen monia mittareita. Venäjän sijoitukseen vaikuttavat esimerkiksi heikot suhteet naapurimaihin ja kansalaisiin kohdistuva väkivalta.
Suurin tuoja yllättää
Suurimmat aseiden viejät löytyvät Pohjois-Amerikasta, Venäjältä ja Euroopasta, mutta ostajat ovat aivan eri puolella maailmaa. Jos katsotaan aseiden tuotantoarvoa, selkeästi maailman suurin sotilasaseiden ostaja on Siprin mukaan Intia.
– Syy Intian suureen asetuontiin on Intian oman aseteollisuuden ongelmissa. Intian hallituksella on vuosikymmeniä ollut tavoitteena kehittää maan omaa asetuotantoa, mutta tässä ei olla onnistuttu. Sen takia maa tuo paljon aseita muualta, Paasonen arvioi.
Intian jälkeen suurin ostaja tuotantoarvon mukaan on Saudi-Arabia, Turkki, Kiina ja Indonesia.
Maanosia tarkastellessa asekauppa suuntautuu kohti niin kutsuttua globaalia etelää: Etelä-Aasiaa, Kaakkois-Aasiaa, Lähi-itää, Etelä-Amerikkaa ja Afrikkaa. Paasosen mukaan näin on ollut aiempinakin vuosina.
– Tässä lienee kyse yleisemmästä ilmiöstä kuin vain viime vuodesta.
Intia on koittanut saada omaa asetuotantoaan jaloilleen jo jonkin aikaan. Vielä se ei ole kuitenkaan onnistunut, joten se ostaa valtaosan aseistaan ulkomailta. Kuvassa Intian armeijan sotilaita Kashmirin alueella.
Reilusti enemmän kuin muut
Yhdysvallat ja Venäjä ovat selkeät ykköset aseviennin suhteen. Maailman kolmanneksi suurin aseviejä on Ranska. Sen jälkeen tulevat Iso-Britannia, Saksa ja Espanja.
Mittakaavan asettamiseksi Yhdysvallat vei vuonna 2014 aseita reippaasti enemmän kuin Ranska, Iso-Britannia, Saksa ja Espanja yhteensä. Venäjän vienti oli suunnilleen saman verran kuin kärjessä olevien neljän Euroopan maan.
Siprin ja SaferGloben tiedoista viennille ja tuonnille voidaan osoittaa mittakaava, mutta esimerkiksi sotakaluston kauppahintoja niistä ei selviä. Sipri käyttää asekaupan arvoinnissa TIV-yksikköjä, jotka perustuvat sotatuotteiden tuotantokustannuksiin, Paasonen selittää.
– Kartassa näkyvän TIV-arvon perusteella pystytään vertailemaan asevientiä ja -tuontia eri valtioiden välillä ja seuraamaan vuosittaisia muutoksia maailman ja valtioiden asekaupassa. TIV-yksiköistä ei ole laskettavissa suoraan asekaupan arvoja.
Luvuissa on mukana tavanomaiset aseet, käytännössä siis muun muassa tankit, ohjukset, tykit sekä sotilaskäyttöön hankittavat helikopterit, sukellusveneet, fregatit, lentokoneet ja tutkajärjestelmät. Joukkotuhoaseet, kuten ydinaseet, kemialliset aseet ja biologiset aseet jäävät ulkopuolelle.
Venäjä on Yhdysvaltojen ohella maailman suurimpia aseviejiä, mutta on kunnostautunut myös omassa maassaan kaluston esittelystä. Kuva Voitonpäivän paraatista toukokuulta.
Rauhalliset valtiot ostavat aseita yhtä paljon kuin muutkin
Helposti voisi ajatella, että vienti konfliktialueille olisi muita alueita suurempaa. Näin ei asekaupan asiantuntija Kari Paasosen mukaan kuitenkaan ole.
– Rauhattomat valtiot eivät näyttäisi tuovan asetuotteita rauhanomaisia valtioita enempää, vaikka valtioiden asetuonti suhteutetaan niiden väkimäärään. Tähän voi olla monia syitä. Esimerkiksi YK ja EU ovat rajoittaneet vientiä rauhattomiin maihin asevientikielloin.
Kieltojen lisäksi konfliktit heikentävät valtioiden taloutta, jolloin niillä on vähemmän rahaa aseiden hankkimiseksi.
– Maailman konflikteissa taisteluja käydään usein pienasein, eli esimerkiksi rynnäkkökiväärein, Paasonen muistuttaa.
Esimerkkejä TIV-yksiköstä
1. Vuonna 2009 Saksa toimitti kuusi Eurofighter-hävittäjää Itävaltaan. Yhden hävittäjän arvoksi Sipri määritteli 55 miljoonaa TIV-yksikköä. Koko kaupan arvo oli siis 330 miljoonaa TIV-yksikköä
2. Vuonna 2009 Saksa toimitti Chileen 43 Leopard-2A4-tankkia. Yhden uuden tankin arvoksi määriteltiin 4 miljoonaa TIV-yksikköä ja käytetyn 1,6 miljoonaa.
Lue lisää Siprin TIV-yksiköstä englanniksi täältä.
Oma tuotanto ei näy luvuissa
Sekä suurimpien aseviejien että suurimpien aseostajien listalla korostuvat maiden kalliiden sotatuotteiden hankinnat. Esimerkkejä jättihankinnoista ovat vaikkapa ohjusjärjestelmät tai hävittäjät.
Sitä, kuinka aseistautuneita valtiot ovat, ei vienti- ja tuontiluvuista suorilta käsiltä näe.
– Luvuista ei selviä, kuinka paljon aseita valtioissa jo ennestään on ja kuinka paljon valtiossa tuotetaan aseita omaan käyttöön. Esimerkiksi Venäjä on tuonut aseita kokoonsa nähden melko vähän, koska siellä aseistautuminen tapahtuu ensisijaisesti oman tuotannon avulla, Paasonen sanoo.
Tiedot asekaupasta perustuvat tutkimusverkosto SaferGloben kokoamiin Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin Siprin tilastoihin. Tiedot valtioiden rauhanomaisuudesta puolestaan perustuvat indeksiin, jonka on kehittänyt ajatushautomo Institute for Economics and Peace.
SaferGlobe-tutkimusverkoston koostama maailman asekauppaa kuvaava kartta on osa lokakuussa YK:n aseistariisuntaviikon yhteydessä julkistettavaa Suomen asevalvontaraporttia.