Kalle Rovanperän maailmanmestaruuden varmistuminen oli unelmien täyttymys paitsi hänelle itselleen myös Harri-isälle, jonka rooli poikansa nousussa maailman huipulle on ollut täysin keskeinen.
LUE MYÖS: Maailmanmestari Kalle Rovanperä sai heti pitkän halauksen isältään – näillä sanoilla Harri Rovanperä onnitteli poikaansa
LUE MYÖS: Harri Rovanperä liikuttui poikansa mestaruudesta – ylpeä isä ei ollut löytää sanoja tv-haastattelussa
Harri Rovanperä sai kunnian olla ensimmäisenä onnittelemassa poikaansa ja tämän kartanlukijaa Jonne Halttusta. Isän ja pojan halaus oli pitkä ja lämmin. Siihen tiivistyi yli vuosikymmenen mittainen työ, joka ei toki alun perin ollut työtä vaan pelkkä isän ja pojan yhteinen harrastus.
Tunteet olivat pinnassa puolin ja toisin, eikä sanoja tuntunut oikein löytyvän. Ei niitä toisaalta myöskään liiemmin tarvittu.
Mestaruuden merkitys kävi selväksi muutamista tv-lähetykseen kuuluneista sanoista.
– Maailmanmestari. Huikeeta! Jumalauta, isä sanoi eilen 22 vuotta täyttäneelle pojalleen.
Pyöritys jatkui seuraavien kolmen ja puolen tunnin ajan.
Kun MTV Urheilu tavoitti Harri Rovanperän puhelimitse Aucklandista, hän oli vasta juuri saanut vedettyä hotellihuoneen oven kiinni ja vaihdettua sateisen päivän päätteeksi ylleen kuivat vaatteet.
– Ei tässä ole paljon kerennyt mitään sulattelemaan. Kyllä kai se on nukuttava yön yli, ja kun lentokentillä istuu, niin sitten sitä ehtii miettimään vähän tarkemmin.
Pienen pohdinnan myötä sanoja, ajatuksia ja tunteita alkaa suorastaan pulputa ulos ylpeän isän suusta.
– Päällimmäinen tunne poikaa halatessa oli tietenkin se, että todella onnellinen olen hänen puolestaan. Aivan loistava kausi. Kruunasi sen sitten näin tyylikkäällä voitolla, ja sitten piti näköjään vielä malliksi ottaa nuo Power Stagen pisteet, maksimit, jotka eivät olleet tarpeellisia. Mutta se on sillä ollut vähän tapana, että ajetaan loppuun asti sitten kaasu pohjassa. Ja se on ihan oikein, niin se pitää tehdäkin.
– Aivan huikean mahtavat fiilikset. Ei siihen oikein kummempia sanoja löydy kyllä vieläkään. Onhan tämä toisaalta ollut jo pitkään tiedossa, että tällainen mahdollisuus tulee tänä vuonna. Kalle on ajanut aivan huippuloistavaa kautta. Aina se yllättää jollakin tavalla joka rallissa ihmisiä – minua myös, tosin ehkä ei niin paljon, kun tunnen poikani ja hänen taitonsa ja kykynsä, sen, miten hän pystyy venymään ja tekemään hyviä suorituksia.
– Uuden-Seelannin ralli ja siihen maailmanmestaruus samaan syssyyn, niin onhan se jotain käsittämättömän upeaa.
Harri Rovanperä oli seuraamassa läheltä myös edellisiä suomalaisia mestaruusjuhlia Uudessa-Seelannissa. Kun Marcus Grönholm varmisti vuoden 2002 MM-tittelin osakilpailuvoitolla, tallikaveri Rovanperä seisoi vieressä kakkoskorokkeella.
Vaikka isä-Rovanperä on ollut tämänkin kauden mittaan tuttu näky paikan päällä MM-ralleissa, lähtöä maapallon toiselle puolelle piti miettiä hetki. Lopulta lähtöpäätös kuitenkin tehtiin.
– Se oli ihan oikea päätös loppumetreillä. Ajattelin vain, että en näin kauas lähde, josko se Kataloniassa sitten ratkeaisi. Sitten ynnästin asioita ja sain hyvän ystäväni, Kallenkin pitkäaikaisen huoltomiehen mukaan, joka lähti mielellään.
– Hänen kanssaan aloitettiin projekti silloin alusta asti, eli tämä oli meille kummallekin ihan oikea hetki olla paikalla, kun mestaruus tuli. Olisi harmittanut, jos Puuppolassa olisi ollut kotisohvalla ja katsonut telkkarista.
Kalle Rovanperä on nimennyt isänsä useasti ainoaksi esikuvakseen. Läsnäolo kisapaikalla on Harri Rovanperän mukaan tärkeää etenkin henkisellä puolella.
– Varmasti on tärkeää, vaikka olenkin siellä taka-alalla. En tietenkään puutu poikien ajamiseen ja tekemiseen, se on muiden tehtävä. Ja itsehän tuo tietää, mitä siellä tekee. Siinä ei voi auttaa. Totta kai henkisenä tukena olen kannustamassa paikan päällä. Nämä ovat tärkeitä asioita.
Koti-Suomeen paluun osalta askelmerkit ovat vielä auki. Tuoreen maailmanmestarin isä kertoo, että lentojen aikataulut elävät vilkkaasti.
– Tässä nyt on kolmen tunnin aikana kaksi kertaa tullut viesti lentoyhtiöltä, että lennot vaihtuvat. En todellakaan tiedä, miten ja milloin täältä ollaan tulossa kotiin. Voi olla, että on keskiviikko tai torstai ennen kuin on kotona.
– Aamulla pitää olla kuuden aikaan Aucklandin kentällä, kun Sydneyn-kone lähtee. Se väli on ainoa selvä, mutta siitä eteenpäin ei ole mitään tietoa; mennäänkö Lontooseen vai Singaporeen vai mitä tehdään.
Mestaruusjuhlat paikan päällä jäävät hillityiksi.
– Kalle kävi sen verran sanomassa, että lähdetään pienellä porukalla käymään tänään syömässä ja sillä siisti. Luulen, että lähdemme kolmeen pekkaan syömään vain. Ei varmaan mihinkään pippaloihin jaksa jäädä riekkumaan. Parempi näin. Kallen toive oli, että lähdetään pikkuporukalla, niin asia kunnossa, ilman muuta.