Akuuttia verisyöpää eli myelooista leukemiaa sairastava turkulainen Vivian Salo sai paljon huomiota heinäkuun puolivälissä, kun kirjoitti julkisen Facebook-päivityksen.
– Parantuakseni tästä taudista mä tarvitsen kantasolusiirron. Muuten mä kuolen, Salo kirjoitti tuolloin.
Seurauksena oli se, että valtava määrä ihmisiä liittyi Suomen Punaisen Ristin (SPR) ylläpitämään kantasolurekisteriin.
"Toivottavasti pääsen pian kotiin"
Nyt Vivian Salo on Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS). Takana on sytostaattihoitojakso. Hoidon jälkeen kehossa ei ole vastustuskykyä ja potilaat sairastuvat helposti erilaisiin infektioihin.
– Olen ollut täällä reilut kolme viikkoa. Viikon jouduin viettämään täydessä eristyksessä. Nyt tulehdusarvot ovat onneksi laskusuunnassa ja on toinen kuumeeton päivä menossa. Väsyttää aika lailla, kertoo Salo.
Salo toivoo pääsevänsä pian kotiin.
– Toivon, että tulehdukset on nyt saatu kuriin ja pääsen ensi viikolla kotiin keräämään voimia kantasolusiirtoon.
Vivian Salo kertoo, että syöpähoidot ja lääkitys väsyttävät ja paljon aikaa kuluu nukkuessa.
"Paljon aikaa kuluu nukkuessa"
Kantasolusiirto on edessä syyskuussa.
– Tiedän luovuttajasta sukupuolen ja kansalaisuuden. En muuta, toteaa Salo.
Kantasolusiirron jälkeen edessä on ainakin kuukauden mittainen sairaalajakso. Salo on jo tottunut sairaalaoloihin.
– Yleensä on väsynyt olo ja paljon aikaa menee nukkuessa. Infektiot väsyttävät, samoin lääkkeet. Kun jaksan, katson televisiota ja tapaan perhettä ja ystäviä. Mieliala alkaa parantua aina, kun olo kohenee. Nyt ollaan onneksi taas parempaan suuntaan menossa. Jatkuva huono olo on raastavaa.
"Leukemia on kirottu moneen kertaan"
Huonoina hetkinä auttaa usko siihen, että olo vielä kohenee.
– Moneen kertaan on leukemia kirottu, kun sattuu ja on huono olo. Silloin pitää vain ajatella, että tämä on väliaikaista ja tämä pitää taistella läpi. Paras neuvo jaksamiseen on se, ettei anna ajatuksen mennä liian pitkälle. Elää vain päivän kerrallaan. Hyvistä päivistä kannattaa nauttia ja huonoina päivinä ajatella, että tämä on vain väliaikaista, pohtii Salo.
Myös juttelu muiden potilaiden ja hoitajien kanssa auttaa.
– Hauska juttu, että osastolla on samasta koulusta, samalta vuosikurssilta tyttö, jolle on tehty kantasolusiirto jo aiemmin. Päivähuoneessa on kiva jutella muiden kanssa. Täällä on myös ihanat hoitajat, joilla on aina aikaa kuunnella, kiittelee Salo.
Vivian Salo toipuu parhaillaan sytostaattihoidosta Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.
"Yllätyin ryntäyksestä kantasolurekisteriin"
Facebook-päivityksen aikaansaama ryntäys kantasolurekisteriin yllätti Salon.
– Yllätyin, että niin paljon ihmisiä liittyi kantasolurekisteriin päivitykseni jälkeen. Sain myös paljon yksityisviestejä ja kaveripyyntöjä. Kaikkiin en ole jaksanut vastata. Teen päivityksiä jaksamiseni mukaan.
Salon päivityksen jälkeen kantasolurekisteriin on liittynyt heinäkuun loppuun mennessä 3023 uutta ihmistä. Ennen heinäkuun 13. päivänä tehtyä päivitystä uusia liittyjiä oli tänä vuonna 1400.
– Lisääkin saa tulla. Nämä henkilökohtaiset avaukset koskettavat ihmisiä. Aiomme kiittää Viviania sen jälkeen, kun hän saa oman kantasolusiirtonsa. Erityisen arvokasta on, että hän teki päivityksen, vaikka hänelle itselleen oli jo löytynyt sopiva luovuttaja, kiittelee SPR:n Veripalvelun tiedottaja Iira Hartikainen.
"Kiva olisi päästä ravintolaan ja matkoille"
Kaikkiaan kantasolurekisterissä on tällä hetkellä 35 000 luovuttajaa, jotka ovat valmiita luovuttamaan kantasolujaan leukemiapotilaille. Kantasoluhoito on yleensä leukemiaa sairastavan viimeinen toivo. Yleensä potilaille löydetään sopiva luovuttaja.
Vivian Salo on 23-vuotias. Hän opiskelee Turun kauppakorkeakoulussa. Tulevaisuuteen hän suhtautuu luottavaisesti.
– Minulla on 70-80 prosentin mahdollisuus parantua pysyvästi ja sillä ajatuksella menen, että parannun pysyvästi. Tämä oli yksi koetinkivi matkalla ja siitä selvitään.
Vaikka Salo elää päivän kerrallaan, hänellä on myös haaveita.
– Kiva olisi päästä matkustelemaan ja ravintolaan syömään, sellaista pientä mieltä piristävää. Minulle sanottiin, että kuusi kuukautta siirron jälkeen pystyy normaalisti syömään. Yleensä noin vuoden siirron jälkeen elämä alkaa olla taas normaalia.