Kirjailija Kari Hotakaisen elämässä rysähti viime vuoden maaliskuussa. Hämeenlinnan liepeillä tapahtunut kolari oli viedä mieheltä hengen.
Hotakainen joutui olemaan hoidossa kaksi kuukautta ja yhdeksän päivää, mutta lähti sairaalasta ehjänä ja entisellään. Kirjailijan uuden romaanin Luonnon laki (Siltala) sivuilta voi lukea, mitä Hotakainen on kolarin jälkeen mietiskellyt.
–Jo ennen kolaria oli selvää, että kirjani käsittelee yhteiskunnan rahoja. Kolari aiheutti ainoastaan sen, että kirjaan tuli palvelutalon tilalle sairaala.
Kari Hotakainen sanoo, että Luonnon laki on enemmän mietitty kuin kirjoitettu.
– Kipulääkkeet ovat nykyisin niin hyviä, että siinä jää tumma olut helposti kakkoseksi. Kivuton olo takasi sen, että minulla oli sairaalassa paljon aikaa ajatella.
–Se oli todellista laatuaikaa. Samalla tieto siitä, että jää henkiin, toi euforisen tunteen. Laitostuminen oli minun kohdallani hyvä asia, vaikka sen aiheuttaja olikin irvokas sattuma.
Sairaalassa syntyy helposti omituisia tilanteita.
– Siellä väreilee komiikan mahdollisuus ilmassa, ja minä olen komiikalle melkoisen vastaanottavainen.
Kirjassa on potilashuoneessa tilanne päällä. Samaan aikaan huoneen tv:stä tulee ohjelma, jossa mies nimeltään Dunkel Doopelstam tutkii erään rouvan kotitilaltaan tuomaa leipälapiota.
– Minä toivoin että tv:stä tulisi jalkapallon Mestarien liigaa, mutta siellä onkin joku ukko arvioimassa rouvan tuoman ties minkä esineen arvoa. Rouva kuulee arvion ja pettyy. Siinä hetkessä näyttäytyi elämän täydellinen absurdius.
Elo veroparatiisissa
Romaanissa maalämpöyrittäjä Rautala makaa kolarin jälkeen sairaalassa pitkään. Yhteiskunta maksaa ja hoitajat hoitavat. Yrittäjä Rautala joutuu hoidossa olleessaan kiusallisesti muistamaan verojen maksamisen kanssa olleen vähän niin ja näin.
Samalla Luonnon laki alkaa vaikuttaa kertomukselta hyvinvointiyhteiskunnan hautajaisista.
– Sellaista minun ei ollut tarkoitus tehdä, vaan kirja siitä, millaista on elää veroparatiisissa. Ja veroparatiisilla tarkoitan yhteiskuntaa, jossa paljon hyviä asioita kustannetaan yhteisillä rahoilla.
Hotakainen kirjoittaa julkisten menojen leikkauksista. Ne uhkaavat näinä päivinä jopa hyvän laitostumisen mukanaan tuomaa laatuaikaa.
– Yleensä leikkauksiin suhtaudutaan myönteisesti, kunnes esiin nousee kysymys "mistä leikata?" Leikkaukset eivät saisi kohdistua kenenkään omalle reviirille.
– Jos esimerkiksi teatteritaiteelta leikataan, kuuluu valtava kohahdus. Jokainen kaipaa yhteiskunnan vastaantuloa.
Pohjois-Helsingin suvaitsevaisin?
Kirjailija on pohdiskellut myös presidentinvaalia vuosimallia 2012: Niinistö vastaan Haavisto.
–Kumpikaan ehdokkaista ei häirinnyt mielenrauhaani, mutta kannattajat kylläkin.
Hotakainen muistelee Haaviston kannattajien lausumia, kuten "Haaviston myötä maa voi muuttua".
– Kyseessä oli väärä analyysi perussuomalaisten saamasta jytkystä. Suurin syy siihen ei suinkaan ollut esimerkiksi maahanmuuton vastustaminen, vaan tyhjentyneet tehdashallit.
Valtava pettymys ajoi äänestäjiä perussuomalaisten leiriin.
Hotakaista häiritsi vaaleissa myös käsitteen "suvaitsevaisuus" omiminen.
– Varsinkin kaupungeissa hyvien ihmisten joukkoon ilmoittautuminen on suosittua, Hotakainen sanoo.
– Tosin jos minä ilmoittaisin olevani Pohjois-Helsingin suvaitsevaisin ihminen, siinä riittäisi tyttärilläni nauramista.
(STT)