Finlandia-palkinnon valintatapa herättää närää: "Ihan selvästi sirkusta"

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1984. Palkinto herättää keskustelua: vaikka ehdolla palkinnon saajaksi on laadukkaita kotimaisia romaaneja, paljon laadukkaita teoksia jää kilpailun ulkopuolelle.

– Kustantamot, eivät kirjailijat itse, lähettävät Finlandia-kilpailuun kirjoja. Kisaan lähetetään käsittääkseni noin parisataa kirjaa vuodessa ja niistä maksetaan osallistumismaksu 150 euroa, kertoo aiheesta kriittisen blogikirjoituksen julkaissut kirjailija Liisa Näsi.

– Se, mikä muodostuu kirjailijan kannalta ongelmalliseksi, on se, että kaikkien Finlandia-ehdokkaiden kustantamojen edellytetään osallistumaan mittavaan markkinointiin. Tämä karsii välittömästi pienkustantamot ja kaikki vähälevikkisen kirjallisuuden julkaisijat pois kisasta. Näin ollen isot kustantamot ovat Finlandia-kisassa yliedustettuina.

Suomen Kirjasäätiö kiistää asian. Säätiöstä kerrotaan MTV Uutisille, että ainoa kustannus Finlandia-kilpailuun osallistumisesta on juuri tuo 150 euron osallistumismaksu – myös ehdokaskirjoille ja voittajille.

Lue myös: Finlandia-ehdokkaat julki – Miki Liukkosen romaani pääsi listalle

Ehdokaskustantamojen markkinointia säätiö kertoo tukevansa esimerkiksi tarjoamalla valmista markkinointimateriaalia.

– Finlandia-palkintoa ei koskaan voita huono teos. Se palkinto on siinä mielessä aina paikallaan, mutta sehän on selvä, että taiteen palkitseminen on todella vaikeaa, sanoo kirjailija Juha Itkonen.

– Se ei ole oikeastaan ikinä samanlaista kuin esimerkiksi urheilun palkitseminen. Paljon hyviä teoksia jää ilman palkintoa ja ilman ehdokkuuksia. Kirjallisen kentän moninaisuus jää siinä ehkä kuitenkin huomaamatta.

Ei kaunokirjallisuus- vaan romaani-Finlandia

Vuoteen 1993 asti Finlandia-palkinto voitiin myöntää mille tahansa kaunokirjalliselle teokselle, mutta viimeiset 30 vuotta palkinnon on voinut saada vain romaani.

Suomen Kirjasäätiön mukaan on selvää ja avointa, että kaunokirjallisuuden Finlandia nostaa esille nimenomaan romaaneja.

Liisa Näsin mukaan palkinto ei voi siis olla kaunokirjallisuus-Finlandia, kuten sitä nimitetään.

– Se on romaani-Finlandia. Niin paljon kaunokirjallisuutta jää tämän kilpailun ulkopuolelle. Meillä on niin paljon laadukasta kirjallisuutta myös pienissä ja keskisuurissa kustantamoissa.

Lue lisää: Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaina muiden muassa Ukrainassa sotineen suomalaisen tarina sekä Neuvosto-Karjalaan loikanneiden tragedia

Juha Itkonen on ollut kaksi kertaa ehdolla kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi: vuonna 2003 esikoisromaanistaan Myöhempien aikojen pyhiä ja vuonna 2007 Kohti-romaanista.

– Kyllä Finlandia-palkinnon merkitys on iso. Ainakin 20 vuotta sitten, kun olin esikoisromaanillani ehdolla, se oli onnenpotku. Siinä on kyse myös onnesta, että se osuu kohdalleen. Silloin se oli täysi yllätys ja nosti minua kirjailijana esiin todella merkittävästi ja auttoi minua jatkamaan. Olen siis ollut aika onnekas Finlandia-palkinnon kanssa myös, Itkonen toteaa.

– Silloin (vuonna 2003) en ajatellut voittavani. En pitänyt sitä edes mahdollisena. Neljä vuotta myöhemmin nälkä oli kasvanut syödessä. Ajattelin jo vähän, että jos Finlandia-palkinto osuisikin kohdalle. Ei osunut, ja hetken se oli pettymys. Mutta hyvä, että olin ehdolla. Otin sen tunnustuksena.

"Erittäin taitavaa markkinointistrategiaa"

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan valitsee Suomen Kirjasäätiön kutsuman kolmijäsenisen lautakunnan ehdolle nimeämistä kuudesta ehdokkaasta säätiön kutsuma valitsija. Tänä vuonna voittajan valitsee professori, taiteilija ja Tanssii Tähtien Kanssa -tuomari Jorma Uotinen.

– Jos ei tiedä, mitä hyvä kirjallisuus vaatii, rakenne, jännite, uskottavuus, hahmojen syvyys ja niin edelleen, on vaikea ajatella, että tavallinen lukija ymmärtäisi näitä asioita, Liisa Näsi pohtii.

– Tavalliselle lukijalle tuleva Finlandia-voittaja ja kaikki Finlandia-voittajat, jotka ovat sinänsä laadukkaita kirjoja, niitä ei palkita sen takia, että ne ovat hyvää kaunokirjallisuutta, vaan siksi, että ne ovat hyviä lukukirjoja ja ne ovat myyviä. Myyvyys on Finlandia-palkinnossa isossa osassa. Se, että valitsija on yleensä tunnettu julkisuuden henkilö, on osa erittäin taitavaa markkinointistrategiaa Suomen Kirjasäätiön puolelta.

Lue lisäksi: Lasten- ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-ehdokasteoksissa käsitellään muun muassa jalkapallomaailmaa, näkymättömyyttä ja elämäntyylien monimuotoisuutta

Juha Itkonen nostaa tikunnokkaan Finlandia-kilpailun yhden valitsijan mallin.

– Kaikki kunnia Jorma Uotiselle, mutta onhan se huomionarvoista, että television viihdeohjelmassa amatöörejä arvioi tanssin ammattilainen ja Suomen merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon ammattikirjailijoille jakaa amatööri. Voimme pysähtyä miettimään tätä.

Itkosen kritiikki ei kohdistu suoraan Uotiseen, vaan ajatus tuli hänen mieleensä, koska Uotinen on Tanssii Tähtien Kanssa -kilpailun tuomari.

– Se on aika harvinaista taiteessa. Voimme pysähtyä miettimään vaikka Sibelius-viulukilpailua. Voisiko käydä niin, että kuka tahansa musiikkia rakastava kansalainen valitsisi voittajan? En usko, että klassisen musiikin piirit ikinä taipuisi tähän. Kirjallisuuden puolella menetellään näin. Voimme kysyä, että miksi.

"Ei sillä ole kirjojen kanssa tekemistä"

Yhden valitsijan malli on ollut Finlandia-voittajan valinnassa käytössä 30 vuoden ajan. Suomen Kirjasäätiön mukaan tämä korostaa sitä, että kyse on nimenomaan valitsijan subjektiivisesta valinnasta, eikä niin sanotusti vuoden parhaasta kirjasta.

Julkisuudesta tuttuja valitsijoita säätiö perustelee sillä, että he kiinnostavat suurta yleisöä ja herättävät keskustelua, ja näin ollen edistävät Finlandia-palkinnon tavoitetta lukevan yleisön huomion herättämisestä.

– Diktaattorijärjestelmän logiikkahan on selvä: se toimii huomiotalouden logiikalla. Kustannusyhdistys (Suomen Kirjasäätiö) haluaa maksimaalisen huomion Finlandia-palkinnolle ja tunnettu henkilö palkinnon saajaa valitsemassa on keino siihen, Juha Itkonen sanoo.

– Jos tätä sitten kritisoi, vastaus on se, että valitsijaraatikin valitsisi joka tapauksessa vain yhden teoksen, eikä yhtä ainoaa oikeaa valintaa ole, joten voi yhtä hyvin olla vain yksi valitsija. Olen siinä mielessä eri mieltä, että tämä yksinvaltius ohjaa huomion pois niistä kirjoista ja väärään asiaan, siihen valitsijahenkilöön ja spekulointiin siitä, minkä kirjan juuri tämä henkilö sattuisi valitsemaan. Sehän on ihan selvästi sirkusta. Ei sillä ole kirjojen kanssa tekemistä. Sen takia kirjailijana vierastan tätä.

Lue myös: Jorma Uotinen valitsee tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajan – tässä koko tuomaristo

Kirjallisuuden Finlandia on Suomen tunnetuin ja merkittävin kirjallisuuspalkinto. Mutta mitä se oikein pohjimmiltaan on?

Liisa Näsin mielestä kyseessä on myynninedistämispalkinto.

– Se on huomiota herättävä, mutta ei niinkään kaunokirjallisuuspalkinto. Erityisesti siksi, koska kaunokirjallisuus kattaa niin paljon muutakin kuin romaanit, hän muistuttaa.

– Finlandia-palkinto on ehdottomasti myynninedistämispalkinto. Se on Suomen Kirjasäätiön pyörittämä kilpailu enkä sitä kritisoi. Totta kai kirja-alan pitää nostaa itseään esiin ja juurikin joulun alla, toteaa Juha Itkonen.

Lue lisää: "Jos en pysty kirjoittamaan siitä, en ehkä halua kirjoittaa ylipäänsä", kirjailija Iida Rauma ajatteli kouluväkivaltakokemuksistaan, joista syntyi lopulta Finlandia-palkittu romaani

Samaan aikaan Finlandia on Suomen merkittävin kirjallisuuspalkinto. Tämä ristiriita pitää Itkosen mukaan vain hyväksyä.

– Sitä kuitenkin miettisin, että onko tämä diktaattorijärjestelmä (yhden valitsijan malli) ikuinen ja ohjaako se huomiota oikeaan suuntaan. Onko se todella kirjallisuudelle edullista ja ehkä Finlandia-palkinnon maineellekin? hän kysyy.

Itkonen sanoo, että olisi olemassa muitakin tapoja valita kirjallisuuspalkinnon saaja.

– Esimerkiksi August-palkinto (vuosittain jaettava ruotsalainen kirjallisuuspalkinto) on erittäin näkyvä, siitä uutisoidaan Suomessakin eikä siinä ole mitään diktaattorijärjestelmää. Uskon, että palkinto saataisiin näkyviin muullakin tavalla ilman tätä jollain tapaa väärällä tavalla valitsijaa korostavaa mallia.

"Yhden valitsijan malli tuntuu aika rajulta"

Taiteen palkitseminen ei ole helppoa. Juha Itkonen muistaa olleensa itsekin mukana joissain palkintoraadeissa, mutta myös olleensa ainoa palkinnon saajan valitsija.

– Keskustelun kauttahan raadeissa mennään, erilaisia mielipiteitä sovitetaan yhteen ja sitten sieltä todella nousee voittajaksi yksi. Olen joskus myös kerran-pari suostunut itsekin "diktaattoriksi". Se on yksi mahdollinen malli. Finlandia-palkinnon rooli ja arvovalta suomalaisessa kirjallisuudessa on tosi iso ja silloin se yhden valitsijan malli tuntuu aika rajulta, Itkonen sanoo.

Lue lisäksi: Suomalaiskirjailija Ellen Strömberg on voittanut Ruotsin arvostetun August-palkinnon

Vuonna 2003 eli 20 vuotta sitten alkaneella kirjailijanurallaan kymmenen romaania julkaissut Itkonen kertoo vierastavansa Suomen Kirjasäätiön puhetta siitä, että Finlandia-palkinnon huomioarvoa ja tunnettuutta halutaan nostaa entisestään.

– Minun mielestäni sen ei oikeastaan pitäisi olla tavoite vaan koko kirja-alan näkyvyyttä pitäisi nostaa. Kyllä me olemme ihan riittävän keskittyneitä Finlandia-palkintoon syksyisin

– Kilpailut ovat kiinnostavia, niihin aina ihmiset pystyvät samaistumaan ja spekuloimaan, että kuka voittaa. Se on inhimillistä. Siinä mielessä tarvitsemme sekä Tanssii Tähtien Kanssa -kisan että Finlandia-palkinnon.