Äänikirja-alalla tapahtuu vuoden vaihteessa isoja muutoksia, kun jatkossa kirjailijat ja äänikirjojen lukijat saavat kirjastokorvausta myös äänikirjoista. Aiemmin kirjailijat ovat saaneet korvausta lainatuista painetuista kirjoista.
Korvauksen ulottamista e- ja äänikirjoihin pidetään hyvänä ja tarpeellisena uudistuksena, mutta kuohuntaa aiheuttaa se, että myös äänikirjojen lukijat ulotetaan lainauskorvauksen piiriin.
Lakimuutos ja sen valmistelu ovat saaneet Kirjailijaliiton ja Näyttelijäliiton tukkanuottasille.
Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen sanoo olevan kohtuullista, että kirjailijat saavat e-aineistojen lainoista korvausta, mutta lainauskorvauksen ulottaminen äänikirjan lukijoille on hämmentävä uudistus.
– Tilanteessa, jossa kirjailijoiden toimeentulo on heikoin vuosikymmeniin ei voi kuin ihmetellä perusteetonta aloitetta ja päätöstä heikentää kirjailijan oikeuksia entisestään, Hytönen sanoo.
Hän jatkaa, että kirjailijat ovat lobanneet vuosikausia e-aineistojen lainauskorvauksen puolesta.
– Ja nyt näyttelijät tulevat valmiiseen pöytään viemään tekijöiltä murut suusta, hän sanoo.
Hytönen viittaa tällä siihen, että Näyttelijäliitto on puhunut sen puolesta, että myös äänikirjojen lukijat saisivat lainauskorvausta e-aineistoista.
Lue myös: Äänikirjojen konkari Seela Sella, 86, pitää erityisesti lastenkirjoista – "Saa värittää oikein kunnolla"
"Ei ole muilta pois"
Näyttelijäliiton puheenjohtajan Antti Timonen ei niele väitettä, että näyttelijät tulisivat jonkun kukkarolle. Hän sanoo Näyttelijäliiton kaikissa yhteyksissä korostaneensa sitä, että jos korvauksen piiriin tulee uusia edunsaajia, korvauksiin pitää osoittaa myös lisää rahaa.
Hän kritisoi sitä, että lainsäätäjä ei nyt selvästi osoita muutokseen lisää resursseja.
– Onnekkaasti on niin, että tältä vuodelta jää jakamatta budjetoitua rahaa noin 400 000 euroa, joka siirretään siirtomäärärahoina tuleville vuosille. Se tulee kattamaan tulevaisuudessa hyvin suurella todennäköisyydellä lukijoiden osuuden maksettavasta korvauksesta useita vuosia, hän sanoo.
– Näin ollen se ei ole muilta edunsaajilta pois, hän jatkaa.
Hän lisää, ettei Näyttelijäliiton käsissä ole se, että lainsäätäjä ei osoita lisäresurssia.
Timosen mukaan Näyttelijäliitto edustaa äänikirjojen lukijoita siksi, että useat äänikirjojen lukijat ovat näyttelijöitä eikä lukijoiden oikeuksia edustaisi muutoin kukaan.
Liitto ei edusta kaikkia äänikirjojen lukijoita, mutta Timosen mukaan valtaosaa heistä kuitenkin. Hän sanoo, että liiton tekemien tutkimusten mukaan äänikirjojen lukeminen on yksi keskeinen tapa näyttelijälle ansaita elantonsa.
– Viimeisten vuosien aikana markkina on räjähtänyt. Luettavaa on paljon. Näyttelijät tienaavat jopa kolmasosan vuosituloistaan lukemalla äänikirjoja, Timonen sanoo.
Lue myös: Painetusta kirjasta kirjailijalle noin 2,5 euroa, äänikirjasta noin 50 senttiä – pian valtio tienaa kirjoilla paremmin kuin kirjoittaja
"Lukija myy omaa ammattitaitoaan"
Timosen mukaan Näyttelijäliiton on ollut välttämätöntä toimia ja puolustaa esiintyvän taitelijan lähioikeuden merkitystä.
– Mikäli emme olisi toimineet tässä, miksi puolustaisimme lähioikeutta missään muuallakaan? Meidän on välttämätöntä toimia tässä ollaksemme johdonmukaisia meidän tekijänoikeusvaikuttamisessa muille sektoreilla, hän sanoo.
Timonen hämmästelee syksyn mittaan syntynyttä diskurssia, jonka mukaan lukijalla ei olisi merkitystä äänikirjan kannalta.
– Lukija myy siinä omaa ammattitaitoaan. Lukija myy sellaista tekemistä, jota ilman ääniteosta ei olisi olemassa.
Kirjailijaliiton Hytönen sanoo lainauskorvauksen perustan olevan se, että kirjojen lainauksesta korvataan tekijälle menetettyjä tuloja.
– Äänikirjan lukija saa tuntikorvauksen työstään, joten hän ei menetä mitään lainauksen yhteydessä, toisin kuin rojaltipohjalta työskentelevä kirjailija. Lukijahan saa muutoinkin usein paremman korvauksen 2–6 päivän lukemisurakastaan kuin kirjailija usean vuoden työskentelystä. Sekään ei nähtävästi riitä, Hytönen sanoo.
Näyttelijäliiton Timosen mukaan lukija saa valmiista tunnista nykyisin noin 90–120 euroa. Kyseessä ei ole kuitenkaan tuntipalkka, vaan urakkapalkka. Timonen sanoo, että yhden valmiin tunnin lukemiseen menee kokeneelta lukijalta kahdesta neljään tuntia, koska luettua voidaan joutua korjailemaan ja kirjassa voi olla vaikeasti luettavaa materiaalia.
– Kirjojen pituudet vaihtelevat paljon, mutta aika normaali kesto on 10 tuntia. Koko kirjan palkkio on siellä 1 000–1 500 euron välillä, mitä lukija bruttona saa tehdystä työstä.
Lue myös: Suosittu äänikirjapalvelu ottaa käyttöön tekoälylukijoita – hehkuttaa 95 prosentin säästöä
Tekijänoikeuden murentaminen huolettaa
Kirjailijoiden huolena ei ole vain raha. Lainauskorvauksen todellinen rahallinen vaikutus on Hytösen mukaan pieni, koska kustantajat eivät ole kovinkaan innostuneesti tarttuneet mahdollisuuteen e-aineistojen saattamiseksi kirjastoille.
Hytösen mukaan heidän jäsenet ovat huolissaan tekijänoikeuden tahallisesta murentamisesta.
Kirjailija Laura Lindstedtin mukaan laissa ei erotella riittävän selkeästi lähioikeuksien haltijoita ja tekijänoikeuden haltijoita. Lindstedtin mukaan asiaa ovat hämärtäneet myös Näyttelijäliiton ulostulot.
– Tämä hämärtää tekijänoikeuden käsitettä, hapertaa kirjailijan yksinoikeutta teokseensa. Vain kirjailijalla on yksinoikeus teokseensa, ja kun näitä kahden eri oikeuden haltijan ryhmää sekoitetaan ja hämärretään, näen siinä ison ja pelottavan asennemuutoksen, joka on nyt ilmassa. Lukijaa hivutetaan juridisesti tekijäksi, hän sanoo.
Korvauksen oltava suhteessa työnmäärään
Vielä ei ole tiedossa, millaisen osuuden lukijat ja kirjan kirjoittajat saavat lainauskorvauksesta. Asia neuvotellaan vasta myöhemmin. Lainakohtaisen korvauksen määrä vaihtelee hieman vuosittain. Vuoden 2022 kirjastolainoista maksettava lainauskorvaus oli 31 senttiä. Kääntäjän osuus lainauskorvauksesta on puolet.
Sekä Lindstedt, Hytönen että Timonen ovat yhtä mieltä siitä, että korvauksen pitäisi olla suhteessa työn määrään.
Kirjailijaliiton Hytönen sanoo, että jos kirjailija tekee keskimäärin teostaan kaksi vuotta ja lukija lukee teosta neljä päivää, oikea jakosuhde pitäisi olla neljän päivän suhde kahteen vuoteen eli 730/4.
– Tämä tarkoittaisi noin puolen prosentin osuutta. Tämäkin on mielestäni liikaa, Hytönen sanoo.
Samoilla linjoilla on Lindstedt. Hän sanoo, että kirjailijan pitäisi saada 99,5 prosenttia ja lukijan 0,5 prosenttia. Hän kertoo omakohtaisen esimerkin. Lindstedt kirjoitti romaaniaan Ystäväni Natalia kolme vuotta ja luki sen äänikirjaksi viikossa.
– Tämä oli minun mittakaavallani aika nopeasti syntynyt kirja. Oneironia kirjoitin kahdeksan vuotta, hän sanoo.
Timonen sanoo, että Näyttelijäliiton omassa vaikuttamismateriaalissa on arvioitu, että lukijoiden osuus olisi jotain 10–30 prosentin välillä.