Epäonnistuminen on urheilijalle kova paikka. Kahteen olympiakultaan valmentaneelle Leo Pusalle se tarkoitti kuitenkin uutta elämäntyötä.
Keihäsvalmentaja ja entinen keihäänheittäjä Leo Pusa oli jo lapsena kiinnostunut urheilusta. Hän ihaili kahta paikallista keihäänheittäjää, joiden suoritusten katsominen synnytti kipinän lajiin.
Pusa oli asettanut jo pienenä poikana tavoitteekseen päästä olympiaurheilijaksi. Tähän päästäkseen hän harjoitteli paljon. 1970-luvun alussa Pusalle annettiinkin mahdollisuus lähteä edustamaan Suomea olympiakisoihin Müncheniin, kun yksi heittäjä loukkasi olkapäänsä.
– Meitä oli kuusi nuorta poikaa, jotka taistelivat kolmannesta paikasta. Voitin tämän paikan Münchenin olympiakilpailuihin, Pusa kertoo Studio55.fi-lähetyksessä.
Vuoden 1972 olympiakisoista muodostui Pusalle kuitenkin henkilökohtainen katastrofi.
– Tiesin, kuinka tärkeää suomalaisille keihäsmenestys on. Epäonnistuin täysin karsinnoissa ja putosin finaalista.
Sopeutuminen normaaliin elämään oli aluksi hankalaa
Pusa kertoo, että kisojen jälkeen oli vaikea sopeutua normaaliin elämään. Kovin paikka Pusalle olikin vierailla suuren mestarin Matti Järvisen luona. Järvinen, joka toimi tuolloin Otaniemen hallin isännöitsijänä, piti Pusalle puhuttelun, joka sai kuitenkin yllättävän käänteen.
– Tilanne on sillä lailla, että sinusta ei tule koskaan huippukeihäänheittäjää, mutta sinusta tulee huippuvalmentaja, Pusa kertoo Järvisen sanoneen.
Järvinen otti Pusan siipiensä suojaan ja alkoi kouluttaa häntä. Pusan mukaan Järvinen näki, mitä keihäänheitto hänelle merkitsi.
Pusa on uransa aikana valmentanut keihäänheittäjät Tapio Korjuksen ja Heli Rantasen olympiakultaan.
Korjaus 9.9. kello 13:40: Pusa valmensi keihäänheittäjä Heli Rantasen olympiakultaan, ei Tiina Lillakin, kuten jutussa aiemmin virheellisesti luki.
Millainen on doping-tilanne Pusan mielestä nyt? Katso koko lähetys!