Nuottaus on alun perin Venäjältä Suomeen levinnyt kalastuksen muoto, jota on harjoitettu jo 1500-luvun Suomessa. Nykyään ammattikalastajiakin on vähän, mutta nuottaamisen harjoittajia vielä vähemmän.
Kyytiin! Käy käsky kalamiehiltä, kun kello ei ole vielä aamu neljää Karjalan Pyhäjärven rannalla, vain muutama kilometri Venäjän rajasta.
Minulle kerrotaan, että olemme matkalla nuottaamaan. Anteeksi mihin?
Nuottaus on erittäin vanha kalastusmenetelmä, johon käytetään ajoverkkoa eli nuottaa. Nuotta tiputetaan veteen varoen, missä se asetetaan ikään kuin ympyrän muotoon, jotta se toimisi kuin iso haavi.
Suomessa on noin 700 päätoimista sisävesien ammattikalastajaa. Päätoimisella ammattikalastajalla tarkoitetaan yli 10 000 euroa vuodessa tienaavaa elinkeinon harjoittajaa.
Tästä vain murto-osa harjoittaa nuottakalastusta, kertoo Suomen sisävesiammattikalastajien liiton puheenjohtaja Juha Piilola.
Piilola pohtii syitä sille, miksi nuottaaminen on nykyään niin vähäistä. Hänen mukaansa ennen nuotta saattoi löytyä lähes joka talosta.
– Siihen tarvitaan yleensä enemmän työntekijöitä, usein vähintään kaksi. Kalastajia on muutenkin niin vähän, että joidenkin on vaikea saada kaveri mukaan.
Vain harva harrastaa nuottakalastusta.
Nuottaajia viimeiseen mieheen asti
Piilola osaa myös kertoa, että troolaus on nykyään suositumpaa kuin nuottaaminen.
Troolauksessa trooli lasketaan kalastusaluksesta kaikuluotaimella etsittyyn kalaparveen, vedetään perässä ja kelataan koneellisesti takaisin laivaan.
Piilola uskoo Suomessa olevan yksi paikka, jossa nuottaaminen kuitenkin jatkuu.
– Puruvesi on ja tulee olemaan nuottauksen alue viimeiseen mieheen saakka. Siellä on troolikalastus kiellettykin, joten järvi on nuottakalastuksen varassa.
Hän arvelee, että muualta Suomesta nuottakalastus saattaa jopa hävitä kokonaan ajan saatossa.
Nuotta vedetään järvestä käsin veneeseen ja sen mukana tulee kalasaalis.
Asetamme nuotan vanhan perimätiedon mukaan erinomaiselle kalapaikalle, ja alamme vetämään. Vanhempi pyytäjä huomaa vaikerointini ja neuvoo minua vetämään verkkoa koko kehon voimalla – eikä vain käsillä.
Harjaantuneet pyytäjät, vanha kapea puuvene allani ja työtä vaativa kalastustapa ihmetytti aluksi, mutta pohjoiskarjalainen minussa heräsi touhuun.
Innostuin jopa, kun saimme niin paljon kalaa.
Oman kokemukseni mukaan nuottaaminen on aika työlästä, mutta jopa nopea tapa saada saalista. Nuotan laskemiseen ja sitten sen vetämiseen takaisin veneeseen meni noin kaksi tuntia.
Saaliin seassa oli ainakin särkiä ja ahvenia, mutta myös yksi lahna ja hauki.
Miten kala pitäisi tappaa 'oikein' ?
Yksi asia minua jäi kuitenkin kaivelemaan. Miksei kaloja tainnutettu heti niiden noustua pintaan, vaan ne jätettiin oman onnensa nojaan kuin kalat kuivalla maalla. Heräsi ajatus: onko nuottaus tai kalastus ylipäänsä eettistä?
Piilolan mukaan kalat pitäisi heti vedestä nostettua "jäittää" eli laittaa jään ja veden sekoitukseen, jossa kala saa lämpöshokin ja taintuu välittömästi.
– Se on armelias tapa lähteä, kuvailee Piilola.
Lisäksi Piilola kertoo sen olevan oikea tapa tappaa suuremmat kalamassat, ja hänen mielestään myös eettisempi kuin monet muut tavat.
Nykytutkimusten mukaan kalat tuntevat kipua, ja samaa mieltä on myös Piilola.
– Olen sitä mieltä, että samanlailla se on tunteva olento kuin ihminenkin.
Lue myös: Silakoiden heikentynyttä kantaa yritetään elvyttää kuturauhan avulla
Valtteri kohtasi mysteerin järven jäällä Satakunnassa: Tuhansia kuolleita kaloja
Katso myös: Mitä on litkaus?
5:05
Petteri lähti Lauttasaareen litkaamaan – eli tekemään mitä? Tällainen on kalastuslaji, jotka jokainen voi harrastaa.