Pyydä ja päästä -kalastus on nostanut kovasti suosiotaan viime vuosina myös Suomessa. Luonnonvarakeskuksen tutkijat kertovat, että suosittuun lajiin liittyy myös ongelmia.
Niin sanottu catch and release -kalastus on nostanut suosiotaan hurjasti viime vuosina. Kyseisessä kalastusmuodossa kalaa ei tapeta eikä syödä, vaan yksilö palautetaan pyydystyksen jälkeen takaisin veteen uimaan.
Ennen palauttamista, näyttävästä saalistaa halutaan yleisesti ottaa kuvia, joita sitten näytetään innoissaan kalakavereille.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Atso Romakkaniemelle ilmiö on luonnollisesti tuttu ja siinä on mukana paljon elementtejä, jotka korostavat kalastuksen elämyksellisyyttä.
– Saadaan kala narrattua vieheeseen ja väsytyksen jälkeen otetaan kala omaan käsiin, otetaan hienot kuvat ja hurrataan sitä kavereiden kanssa. Se on yhdenlaista elämyksellisyyttä, Romakkaniemi toteaa.
Vaikka kalastusmuoto lisääntyy Suomessa koko ajan, ei sen suosio vedä vielä vertoja muille länsimaille. Erityisen suosittua se on tällä hetkellä muun muassa Briteissä, Kanadassa ja Ranskassa.
– Lohenkalastus on muualla yhä suurenevissa määrin catch and releasea. Siihen suuntaan ollaan menossa Suomessakin ja Skandinaviassa. Me vielä suurimmaksi osaksi käytetään se saalis ja otetaan ravinnoksi.
Vapautettu kala voi vahingoittua, lisääntyä heikommin tai jopa kuolla
Romakkaniemen mukaan kaikki catch and release -kalastajat eivät kuitenkaan ymmärrä, että hyvällä tarkoituksella voi olla varjopuolia.
– Osa kuvittelee, että kala selviää siitä vapautuksesta mutta ei se välttämättä selviä. Kalastus voi saada aikaan kalassa ulkoisia ja sisäisiä vaurioita, se voi väsähtää ja valua alavirtaan merelle päin, huonommille kutualueille.
Haavaumiin voi myös iskeä vesihomeinfektio, jota voisi verrata hyvin ihmisellä vakavaan haavatulehdukseen.
Romakkaniemen mukaan kalastusmuotoa harrastavan onkin tiedettävä tarkalleen, mitä tekee.
Kaikki lähtee hänen mukaansa siitä, että kalaa osaa käsitellä oikein.
– Päätä ei voi pitää pinnan yläpuolella kuin hetkellisesti. Otteen pitää olla sellainen, ettei se aiheuta kalalle vaurioita. Kala pitää vapauttaa siten, että se elpyy ja pystyy hyvin uimaan. Yksilöä ei voi vain heittää virran mukaan.
Tunteeko kala kipua?
Kalastusmuotoon liittyy olennaisena osana myös eettisyys. Voiko kala esimerkiksi tuntea kipua tai kärsimystä, kun se tarttuu koukkuun ja se nostetaan pinnan yläpuolelle sätkimään?
Osa tutkijoista väittää, että kalat eivät voisi ylipäätään tuntea edes kipua, koska niillä ei ole neokorteksia, jossa kivun tunteen tiedetään esimerkiksi ihmisillä syntyvän.
Asia ei kuitenkaan ole välttämättä niin mustavalkoinen, kuin moni saattaa olettaa.
Eläinten hyvinvointikeskuksen erityisasiantuntija Tiina Kauppinen kertoo, että uusin tutkimustieto antaa osviittaa siitä, että myös kalat tuntevat kipua.
– Useiden tutkimusten mukaan neokorteksi ei ole vältämätön kivun tuntemiseen. Tutkimustiedon kriittinen massa on kallistumassa sinne puolelle, että myös kala tuntee kipua ja kärsii siitä tuntemastaan kivusta.
Kalastus erikoisasemassa?
Kun puhutaan eettisyydeestä, kaksipiippuiseksi asian tekee myös se, että eläinsuojelulain mukaan eläimelle ei saa ylipäätään aiheuttaa turhaa kipua.
– Onko pyydä ja päästä -kalastuksessa eläimelle aiheutettu kipu tarpeetonta, on kysymys, joka vaattii eettistä pohdintaa ja kannanotoa. Yksi havainto onkin, että eihän me sallita vastaavanlaista pyyntiä millekään riistalajillekaan. Siinä mielessä kalastuslaji on aika erikoisasemassa.
Jos haluaa olla varma siitä, että kala ei kärsi, on Kauppisen mukaan tärkeää kiinnittää huomiota pyyntimenetelmiin ja olosuhteisiin. Esimerkiksi lämpimän veden aikaan pyydä ja päästä -kalastusta kannattaa välttää, sillä kalojen kannalta tärkeä veden happipitoisuus on silloin pienimmillään.
Myös viehevalinnoilla ja tavoilla voi kasvattaa todennäköisyyttä, että kala selviää rytäkästä.
– Koukun malli vaikuttaa erittäin paljon, miten tiukkaan se koukku juuttuu kiinni ja ehtiikö kala nielaista sen mahaan asti. Mitä pidempään väsytys kestää, sitä isompi stressi siitä myös kalalle tulee.