Korkein hallinto-oikeus antoi torstaina päätöksen, jossa se totesi Helsingin hovioikeuden tulkinneen lakia väärin. Kyse on sananvapauden kannalta merkittävästä ja hyvästä päätöksestä.
Kyse oli Helsingin hovioikeuden sisäisen selvityksen julkisuudesta. MTV Uutiset kertoi hovin tasa-arvoselvityksestä elokuussa 2013.
Tuolloin haltuuni saamani parisivuisen yhteenvedon teksti oli karmaisevaa: tuomioistuimessa oli todettu epäasiallista ja halventavaa kielenkäyttöä sekä seksuaalista häirintää. Selvityksen mukaan tuomarit kertoivat oikeudenkäyntien tauoilla rasistisia vitsejä ja arvostelivat mm. asianosaisten ulkonäköä halventavasti.
MTV Uutiset ja Helsingin Sanomat pyysivät koko raporttia hovioikeudesta, mutta hovioikeus kieltäytyi vedoten siihen, että kyse oli sisäisestä selvityksestä. Juttu eteni hallinto-oikeuteen.
Olin toinen valittajista, toinen oli HS:n Susanna Reinboth.
Helsingin hallinto-oikeus päätyi hovioikeuden kannalle. Hallinto-oikeuden mukaan kyse oli viranomaisen sisäisestä asiakirjasta, jota ei arkistolainsäädännön perusteella ole liitettävä arkistoon. Näin julkisuuslaki ei sitä koskenut ja hovi sai salata selvityksen.
Hallinto-oikeus sivuutti julkisuusperiaatteen ja antoi arkistolain ohittaa sanavapauden. Ei hyvä. Valitimme Reinbothin kanssa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Tuoreessa päätöksessä KHO päätyi parempaan tulkintaan. KHO piti asiakirjaa niin merkittävänä, ettei sitä voinut pitää sisäisenä asiakirjana.
- Selvityksellä ja siinä käsitellyillä ongelmilla voi olla hovioikeuden ulkopuolelle ulottuvia vaikutuksia muun muassa oikeuslaitoksen nauttimaan luottamukseen, KHO lausui vuosikirjapäätöksessä.
Ydin päätöksessä on se, että viranomainen ei voi jatkossa salata yhteiskunnallisesti merkittäviä asiakirjoja vetoamalla perustuslain turvaamaa julkisuusperiaatetta huomattavasti vähäpätöisemmän arkistolain pykäliin. Jos kyse on merkittävästä asiakirjasta, on sovellettava julkisuuslakia.
KHO tukki viranomaisilta yhden porsaanreiän asiakirjojen salaamiseen.
Aivan selvää tämä ei KHO:ssa ollut. Vuosikirjapäätös syntyi äänin 4-3 ja vastoin esittelijän kantaa. Tosin korkein oikeus on aikanaan langettanut elinkautisen äänin 3-2 ja siinäkin vielä vastoin esittelijän näkemystä. Lopputulos ratkaisee.