Koko kansan Leijonat -teoksessa (Docendo) on hersyviä poimintoja suomalaisen jääkiekon varhaisilta vuosilta. Teos esittelee esimerkiksi ensimmäisen suomalaisen jääkiekko-oppaan vuodelta 1939.
Pääkuvan videolla Tulosruudun tuorein lähetys tiistailta.
Jääkiekkoilu oli vielä 1930-luvulla Suomessa alkutekijöissään, eikä maailmanlaajuinen lama suinkaan auttanut asiaa. Pelaajat ja valmentajat saivat kuitenkin käyttöönsä vuonna 1939 kaksi opasta, joka kului käytössä.
Martti Tiitola suomensi sveitsiläisen harjoitusoppaan. Jääkiekkoliitto julkaisi puolestaan Aaro Kivilinnan ja Ilmari Honkasen tekemän kirjasen, jossa oli peliohjeiden ja sääntöjen lisäksi muun muassa opastusta jääkiekkoradan rakentamiseen.
Valmennusohjeet ovat suorastaan hellyttäviä. Jääkiekkoharjoituksen kestoksi on suositeltu kahta tuntia, ja ne on aloitettava luistelulla, koska "pelaajan on hallittava se taiturimaisesti".
– Myöskin maalivahtien pitää osallistua luisteluharjoituksiin, sillä he ovat yleensä laiskoja luistelemaan. 
Jääkiekkoilijoita vuoden 1936 olympialaisissa.
Valmentajan auktoriteettia piti kunnioittaa jo sen ajan suositusten mukaisesti.
– Sovittuja harjoitusmääräyksiä rikkova pelaaja leimattiin joukkueen petturiksi.
Luisteluharjoituksiin liittyi oppaan mukaan "kiekon hyväily eli leivonta". Kiekon leipominen sekä hämäännyttää vastustajaa että pitää kiekon paremmin mukana.
Jos pelaaja katsoi kiekkoa kuljettaessa liikaa alas, valmentajan piti reagoida konkreettisesti.
– Kankeasta pahvista tehdään korkea kaulus, joka estää pelaajan leukaa painumasta alaspäin.
Vaihdot olivat 1930-luvulla hieman pidempiä kuin tätä nykyä. Hyökkäysketjun piti tulla vaihtoon 3–5 minuutin jälkeen.
Jos nykykiekkoilija jäisi notkumaan kaukaloon kolmeksi minuutiksi, hän istuisi todennäköisesti loppupelin viltissä.
Koko kansan Leijonat (Markku Jokisipilä, Jouko Kokkonen, Kalle Rantala ja Ossi Viita) on laaja historiateos, joka käy kattavasti läpi suomalaisen jääkiekkoilun taipaleen menestyslajiksi.