Kiinalaisten kiinnostus Huippuvuorista saanut Norjan takajaloilleen

Norjalle kuuluva Huippuvuorten saariryhmä sijaitsee osapuilleen Norjan mantereen ja pohjoisnavan puolivälissä. Syrjäisestä arktisesta alueesta on tullut viime aikoina poliittisesti ja strategisesti entistä tärkeämpi.

Söre Fagerfjordin alueen saisi haltuunsa ostamalla norjalaisen Kulspids-osakeyhtiön 3,5 miljardilla kruunulla eli noin 300 miljoonalla eurolla. 

Söre Fagerfjord on viimeinen yksityisessä omistuksessa olevan maapala Huippuvuorilla ja ilmeisesti koko pohjoisen arktisella alueella. 

Hintapyyntöä voi pitää melko suolaisena, sillä alueelta löytyy kyllä vuoria, jäätikköä ja rantaviivaa – muttei mitään muuta.

Mahdollisuudet käyttää aluetta jotenkin hyödyksi tai rakentaa sinne ovat kovin rajalliset, sillä Söre Fagerfjord sijaitsee keskellä kansallispuistoa. 

Fridtjof Nansen -tutkimuslaitoksen Andreas Östhagenin mukaan alueen taloudellinen arvo onkin erittäin vähäinen.

– Mutta Huippuvuorilla sijaitsevan maa-alueen omistamisella voi olla strategista arvoa seuraavien 50 tai 100 vuoden aikana, Östhagen lisää.

Turvallisuuspoliisikin kiinnostui

Söre Fagerfjordia kauppaavaa yhtiötä edustavan asianajajan Per Kyllingstadin mukaan kiinalaiset ovat jo osoittaneet konkreettista kiinnostusta kohteeseen. 

Myyntiaikeiden kanssa vaikutetaan olevan tosissaan, sillä harvinaista pohjoista kohdetta on mainostettu muun muassa Financial Times -lehdessä.

– Kiinalaiset ovat luonnollisesti mahdollisia ostajia, koska he ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita Arktisesta alueesta ja Huippuvuorista, Kyllingstad kertoo.

Myyntihankkeelle tuo oman lisämausteensa se tosiasia, että Kulspids-yhtiön omistaa venäläistaustainen Norjan kansalainen.

– Maata ei voi myydä ilman Norjan viranomaisten suostumusta, toteaa elinkeinoministeri Cecilie Myrseth.

Vihreää valoa tuskin tuskin on näköpiirissä, sillä Norja on määritellyt Kiinan suurimmaksi turvallisuusuhkakseen heti Venäjän jälkeen. Myyntihankkeesta on kiinnostunut siksi myös Norjan turvallisuuspoliisi PST.

Kiina on puolestaan tähyillyt jo pitkään pohjoisille alueille. Kiinan ja Arktiksen suuresta välimatkasta huolimatta maa on nimennyt itsensä "lähes arktiseksi valtioksi".

Lue myös: Norjan Huippuvuoret ovat Naton Akilleen kantapää arktisilla alueilla – Venäjä ja Kiina tarkkailevat Ahvenanmaan tapaan demilitarisoitua aluetta

Vanhojen sopimusten tulkintaa

Norja teki Huippuvuorilla väliintulon edellisen kerran vuonna 2016, kun hallitus maksoi 33,5 miljoona euroa toiseksi viimeisestä kaupan olleesta yksityisestä maa-alueesta lähellä pääkaupunkia Longyearbyeniä.

Myös Söre Fagerfjordin myynnistä valtiolle on aiemmin neuvoteltu, mutta kauppoja ei syntynyt hintaa koskevien erimielisyyksien takia.

Nykyisellään Norjan valtio omistaa Huippuvuorten pinta-alasta jo 99,5 prosenttia. Se on julistanut suurimman osan omistuksistaan suojelualueeksi, missä esimerkiksi rakentaminen ja moottoriajoneuvoilla liikkuminen on kiellettyä.

Myyjien mielestä asia ei suinkaan ole niin yksinkertainen. 

He vetoavat vuodelta 1920 peräisin olevaan kansainväliseen ja kohtuullisesti tulkinnanvaraa jättävään Huippuvuoret-sopimukseen.

Sopimuksen mukaan saariryhmä kuuluu Norjan hallintaan, mutta kaikilla sopimukseen liittyneillä mailla – eli myös Kiinalla – on oikeus alueen luonnonvarojen hyödyntämiseen. 

Neuvostoliitto/Venäjä on tehnyt näin jo pitkään harjoittaen saarilla hiilikaivostoimintaa aina näihin päiviin saakka.

Toinen juridinen kiista koskee nimenomaan Söre Fagerfjordista vuonna 1919 tehtyä sopimusta. 

Siinä valtio ja maa-alueen omistava yhtiö toteavat, ettei Söre Fagerfjordia saa myydä ilman Norjan kauppaministeriön suostumusta. 

Myöhemmin sopimuksen kirjaus on sekä kumottu että palautettu. 

Tällä hetkellä myyjät ovat joka tapauksessa sitä mieltä, ettei vaatimus Norjan hallituksen myötävaikutuksesta alueen myynnille ole enää voimassa.