Anna Pesonen-Smith: Matkalippu Bollywoodiin (Like 2018)
Matkalippu Bollywoodiin on samalla kertaa pienimuotoinen nuoren naisen elämänkerta että kiehtova matkakirja Intiaan ja intialaisuuteen.
Anna Pesonen-Smith on kiertänyt Intiaa usemmankin kerran reppureissaajana. Sen lisäksi hän on opiskellut kaksi vuotta elokuva-alaa Kolkatassa (entinen Kalkutta), joten tietämystä Intiasta on paljon. Kirjassaan Matkalippu Bollywoodiin hän kertoo intialaisuudesta omien kokemusten ja intialaisten elokuvien välityksellä. Ratkaisu on varsin onnistunut ja teksti on kiinnostavan mukaansatempaavaa.
Kirjoittajan mukaan intialaiset elokuvat eli Bollywood-tuotannot (elokuvakaupunki Bombayn eli nykyisen Mumbain mukaan) ovat usein opettavaisia, pitkiä ja niissä on toistuvia tanssikohtauksia - elokuvat ovat siis hyvin erilaisia kuin meillä länsimaissa.
Intialaiselokuvissa tärkeintä on kirjoittajan mukaan nimenomaan se, miten tarinat kerrotaan eikä se, mitä lopulta kerrotaan. Tarkoitus on tempaista katsoja mehevän tunne-elämän pyörteisiin. Kirjan mukaan monelle etenkin köyhälle intialaiselle elokuvat ovat jonkinlaista todellisuuspakoa tai kauniimmin sanottuna suurta unelmaa ja haaveiden luomista karun arjen vastapainoksi.
Perinteistä elämää
Kirjassa käsitellään paljon intialaista arkea ja yhteiskuntaa. Maassa eletään vielä varsin perinteisesti vaikka naiset kouluttautuvatkin ja osa nuorista ajattelee ja käyttäytyy länsimaisesti.
Kirjassa kuvataan monin esimerkein, kuinka järjestetyt avioliitot ovat edelleen hyvin yleisiä. Toiset pitävät tilannetta normaalina mutta toisille vanhempien valinnat voivat olla hyvinkin traumaattia. Intialaisessa yhteiskunnassa perhe on hyvin tärkeä ja vanhempien valta lapsiinsa on toista luokkaa kuin Euroopassa.
Intiassa ongelma on edelleen käytössä oleva kastijärjestelmä, joka näyttää määräävän hyvinkin pitkälle ihmisen aseman yhteiskunnassa. Erittäin huono tilanne on kastittomilla eli daliteillä, jotka joutuvat tekemään kaikkein vähiten arvostettuja töitä.
Kaiken perinteisen ajattelutavan kruunaa hinduperinne ja siihen läheisesti liittyvä taikausko. Avioliittoja suunnitellaan astrologiset kartat ohjenuorana.
Tähän päälle kun ladataan vielä laajamittainen korruptio ja sosiaaliturvan puutteet, saadaan kansa, joka luottaa vain itseensä ja lähipiiriinsä eikä kehenkään viranomaiseen.
Lujista perinteistä huolimatta elokuvissa näytetään myös muutosta. Kirjan mukaan naisen perinteinen sari-vaate on vaihtunut housupukuun, farkkushortseihin ja napapaitaan. Naiset saattavat käydä töissä ja valita oman kumppaninsa eikä pariskunta välttämättä enää asu miehen lapsuudenkodissa tai edes samassa kaupungissa kuin vanhempansa.
Elokuvasuudelmat pannassa
Elokuvissa vältetään paljasta pintaa ja suudelmia - kirjoittajan mukaan tämä johtuu siitä, että elokuvissa käydään usein kolmen sukupolven voimin, joten lapsikatsojille elokuvien täytyy olla "seksittömiä". Toinen syy on intalaisten tiukka jako julkiseen ja yksityiseen tlaan; suudelmat kuuluvat siis kotioloihin ja niiden näyttämisestä elokuvissa on jaettu vielä 2000-luvulla sakkoja elokuvantekijöille.
Naisten asema on Intiassa hyvin problemaattinen ja Anna Pesonen-Smith kertoo paljon eräänlaisesta pelon maantieteestä, joka on koodattu kaikkien naisten mieleen. Jo pelkkä katse voi johtaa häirintään. Kirjassa on tragikoominen esimerkki siitä, kuinka erään pienehkön hotellin johtaja "rakastuu" kirjoittajan ystävään ja sujauttaa kihlasormuksen väkisin naisen sormeen.
Raiskauksista on alettu puhua
Kirjaan on mahtunut mielenkiintoista pohdintaa Intian viimeaikaisista brutaaleista raiskaustapauksista, joista Suomenkin media on kertonut. Pahin julkisuuteen kerrottu tapaus sattui Delhissä, jossa 23-vuotias opiskelijanainen joukkoraiskattiin bussissa. Nainen kuoli myöhemmin saamiinsa vammoihin. Tapaus sai valtavasti julkisuutta Intiassa.
Kirjoittajan mukaan raiskauksia sattuu huomattava määrä mutta niiden raportointi riippuu pitkälti siitä, mikä on ollut raiskattavan status ja missä se on tapahtunut. Kastittoman maalaisen raiskaus ei kiinnosta poliisia. Raiskausten lisäksi Intian mainetta mustaa myötäjäiskuolemat eli morsiamen polttaminen, kun sulhasen perhe on saanut myötäjäiset.
Samalla kirjoittaja pohtii omia kokemuksiaan tyttönä ja naisena: tytöt osaavat jo hyvinkin nuorena ryhtyä pelkäämään mahdollista raiskausta tai muuta seksuaalista häirintää. Erityisesti Intiassa pimeys on poikien aikaa ja joten kuten turvassa voi olla vain liikkumalla miehen, mieluiten sukulaismiehen seurassa.
Mutta vaikka Matkalippu Bollywoodiin -kirjassa kerrotaan laajasti Intian ongelmista, huokuu kirjasta myös kirjoittajan ihastuminen intialaiseen kulttuuriin, maan väreihin, hajuihin ja ihmisiin. Intialaisuudesta kiinnostuneille tämä on ehdoton lukukokemus.