Pamela Druckerman: Madamoisellesta madameksi - tarina keski-ikäistymisestä (Siltala 2019). Suomentanut Terhi Vartia.
Kun nainen täyttää 40 vuotta, häntä ei enää kutsuta madamoiselleksi eli nuoreksi naiseksi vaan madameksi eli rouvaksi - ainakin Ranskassa. Näin kertoo toimittaja-kirjailija Pamela Druckerman tuoreessa kirjassaan, jossa kerrotaan keski-ikäistymisestä.
Kukaanhan ei muutu keski-ikäiseksi yhdessä yössä mutta 40. syntymäpäivä lienee jonkinlainen viimeinen rajapyykki, jolloin nuoruus viimeistään vaihtuu keski-ikäisyydeksi. Näin on ainakin tässä kirjassa päätetty.
Druckermanin katsannossa keski-ikäistyminen on eräänlaista hämmästymistä siitä, että ei ole enää nuori. Käsivarsiin ilmestyy selluliittiä, kaikki uudet ihmiset näyttävät jotenkin tutuilta eikä ihminen tunne enää itseään nuoreksi itseä vanhempien ihmisten joukossa. Lisäksi miehet ilman vatsakumpua näyttävät laihoilta.
Keski-ikä on hämmentävää aikaa
Madamoisellesta madameksi -kirja on hauskasti ja itseironisesti kirjoitettu. Kirjassa pohditaan kaikkia niitä muutoksia, joita keski-ikäistyminen ihmisessä aiheuttaa. Samalla tämä kirja kertoo viihdyttävästi ranskalaistuneen amerikkalaisen Pamela Druckermanin jokapäiväisesti porvarillisesta elämästä. Itse hän kutsuu itseään boheemiksi porvariksi eli bopoksi.
Kirjassa kerrotaan hieman hajanaisesti kaikesta, mitä tämä keski-ikäinen kirjailijanainen tekee: kärsii ruuhkavuosista eli kasvattaa lapsiaan, hankkii miehelleen 40-vuotislahjaksi kimppaseksiyön, ryhtyy tutkimaan juutalaisen sukunsa kamalaa kohtaloa Venäjällä - eli ihan normaaleja keski-ikäisen ihmisen puuhasteluja.
Välillä kirjan tiedot perustuvat tilastoihin ja välillä taas omiin ja ystäväpiirin kokemuksiin. "Olen huomannut, että miehet katsovat minua arvioivasti Pariisin kaduilla vain jos olen täydessä meikissä ja tukka laitettuna. Ja silloinkin näen heidän katseestaan huolestuttavan viestin: voisin mennä tuon kanssa sänkyyn, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että sen eteen ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään."
Ranskalaisilla vilkkaampi seksielämä keski-iässäkin
Druckerman on aiemmin kirjoittanut kansainvälisesti menestyneen kasvatusoppaan Kuinka kasvattaa bébé, jossa hän vertaa amerikkalaista ja ranskalaista lastenkasvatusta.
Tässäkin keski-ikäkirjassa kerrotaan paljon amerikkalaisten ja ranskalaisten eroista etenkin keski-ikäisen naisen näkökulmasta. Kirja valistaa, että 50-vuotiaista ranskalaisnaisista vain 15 prosenttia ei ole harrastanut seksiä viimeiseen vuoteen, kun taas amerikkalaisilla määrä on jo 33 prosenttia.
Mielenkiintoisimmillaan kirja on, kun se kertoo keski-iän kriisistä - ongelma keksittiin 50-luvulla ja sittemmin aiheesta on tehty läjäpäin oppaita ja muita kirjoja. Keski-ikä jaetaan ranskalaisten mukaan kuulemma neljänkympin kriisiin, viidenkympin kriisiin sekä keskipäivän demoniin, jolloin viisikymppinen mies rakastuu perheen lastenhoitajaan.
Keski-iän kriisi johtuu kuolemasta
Keski-iän kriisi on yksinkertaisesti ymmärrys siitä, että kuolemme jonain päivänä. Kun ihminen kiipeää ensimmäiset 40 vuotta koko ajan ylämäkeen, hän ihastelee kaukana siintävää horisonttia. Mutta kun ihminen pääsee vuosien uurastusten jälkeen vihdoin mäenharjalle, horisontissa siintääkin nyt kuolema. Ei ehkä ihan lähellä mutta siintää kuitenkin.
Onko keski-ikäisyydessä sitten miten hyvää? Ainakin se, että toivottavasti tuntee itsensä riittävän hyvin eikä pingota niin paljon kuin nuorena. Ilkeistä ihmisistä ei tarvitse enää välittää ja vastenmielisiin tapaamisiin ei tarvitse välttämättä mennä. Oleellista on myös, että ei enää ajattele, mitä muut minusta ajattelevat. Ehkä tuota kaikkea kutsutaan aikuistumiseksi.
Druckerman kutsuu tätä kaikkea myös ranskalaisella sanonnalla "femme libreksi" eli naiseksi. joka on vihdoin keski-iässään vapaa tai vapautunut, omanarvontuntoinen ja määrätietoinen. Kun puhutaan miehistä, homme libre ei tarkoita ollenkaan samaa asiaa. Tuolla sanaparilla tarkoitetaan ihan konkreettisesti esimerkiksi vankilasta vapautunutta miestä.
Kirjassa on myös runsaasti elämänohjeita keski-ikäisille tähän tyyliin: Ystävät, jotka eivät poliittisista syistä värjää hiuksiaan tai ajele kainaloitaan, eivät enää näytä hurmaavan kapinallisilta; he näyttävät epäsiisteiltä.