Kirja-arvio: Näin Saksa ja Neuvostoliitto tanssivat kohtalontangoa ennen kuin tankit vyöryivät rajan yli

Natsi-Saksan hirmuvaltias Adolf Hitler vyörytti joukkonsa diktaattori Josif Stalinin Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941. 

Hitler tarvitsi asevoimiensa rakentamiseen, ylläpitoon ja käyttämiseen operaatio Barbarossassaan valtavasti luonnonvaroja. Vaikka Stalin valmistautui Saksan hyökkäykseen, hän suostui myymään tavaraa Hitlerille loppuun asti.

"Neuvostoliiton tavarajuna, joka kuljetti 2100 tonnia kipeästi kaivattua kumia, ylitti rajan vain tunteja ennen hyökkäyksen alkamista", kirjoittaa tietokirjailija Antero Uitto. 

Luottamus maiden välillä oli heikko, ne kyräilivät toistensa aikeita, mutta yhteistyö toimi, joskaan ei kuin rasvattuna. Olivathan ne olleet liitolaisia lähes 20 vuotta. 

Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan ja koki vääryytenä Versaillesin rauhansopimuksen ehdot. Bolshevikkivallankumous Venäjällä kaaoksineen nosti valtaan kommunistit. 

Muualla Euroopassa molempia haluttiin eristää, joten ne ryhtyivät etsimään nojaa toisistaan, vaikka Neuvosto-Venäjä teki kauppasopimuksia Euroopassa. 

Uitton ja sotahistorioitsija, eversti evp. Aki Rauhalan teos on perusteellinen ja yksityiskohtainen, joskin paikoin raskaslukuinen, sukellus kahden keskeisen eurooppalaisen vallan suhteisiin. Rautala on kirjoittanut ajanjaksosta sodan päättymisen jälkeen vuoteen 1938, Uitto 1939–1941.

Suomi sai tuta Hitlerin ja Stalinin 1939 etupiirijanon salaisessa sopimuksessa. Berliini ja Moskova kynäilivät salaisen asiakirjaliitteen jo 1922 maiden väliseen Rapallon sopimukseen, joka loi pohjaa maiden sotilaalliselle yhteistyölle, vuosikymmen ennen Hitlerin valtaannousua. 

1920-luvulla yhteistyötä rakennettiin niin sotilaskoulutuksessa kuin aseiden kehittelyssä ja asiantuntijavierailuin. 

Yhteistyötä käytiin avoimimmissa tunnelmissa kuin Hitlerin valtaantulon jälkeen, mutta molemmat kuitenkin vilkuilivat myös muihin maihin. Euroopassa tapahtui paljon erilaisten sopimusten merkeissä, ja Genevessä toimi Kansainliitto. 

Niin sanottu Rapallon henki maiden välillä hiipui 1933. Viimeistään Hitlerin tultua Berliinissä valtaan maiden välinen suhde oli epäpyhä liitto, olivathan niiden valtioideologiat niin kaukana toisistaan. 

Hieman yli puolet teoksesta käsitteleekin vuosia 1939-41. 

1930-luvulla maat kulkivat monin tavoin eri suuntiin. 

Usean vuoden ajan Neuvostoliitto halusi löytää uusia kumppaneita ja saada aikaan kattavaa monenkeskistä turvallisuusjärjestelmää. Rautala puhuu Litvinovin linjasta, Neuvostoliiton ulkoministerin Maksim Litvinovin mukaan. 

Natsi-Saksa puolestaan alkoi pikkuhiljaa jättää kansainvälisen yhteistyön, ja vuodesta 1937 se pyrki "laajenemiseen ja suoran toiminnan valmisteluun". Neuvostoliiton johto oli pitkään kahta mieltä Hitleristä: voiko hänen kanssaan neuvotella, vai onko Saksan diktaattori suora uhka. 

"No, kuinka nyt Hitler voi sotia meitä vastaan, kun hän on myöntänyt sellaisia lainoja? Se on mahdotonta. Saksan liike-elämän piirit ovat liian voimakkaita, ja he ovat satulassa", Stalin totesi.    

Hitler jyräsi eteenpäin. Hän liitti Itävallan valtakuntaansa, Tshekkoslovakialle kävi huonosti. Baltian maat, Puola, Suomi, Romania jaettiin etupiireihin.  

Vaikka tiedämme mitä tapahtui, kirjan toinen osa on hurjaa luettavaa. 

Stalinin terrori kylmää, ja omien tapattamisensa lisäksi hän sopi puolen Euroopan pään yli Hitlerin kanssa, joka toteutti murhanhimoista ekspansiotaan. 

Suomellakin on näkyvä ja masentava osansa. Neuvostoliittoliitto kiristi ja valehteli härskisti Baltian maille, ja pikkuvaltioilla oli vähän tehtävissä. Hitlerille annettiin periksi, ja tämän nälkä vain kasvoi. Oppi, joka kannattaa pitää mielessä Euroopassa vuonna 2023.

Vaikka Saksan ja Neuvostoliiton keskinäinen epäluottamus ja toistensa kyräily kasvoi kasvamistaan, Stalin teki kauppoja Hitlerin kanssa, ja toisin päin. 

Tosin mukana oli paljon taktikointia, sopimusten venyttämistä, ajanpeluuta, sopimusehdoilla pelaamista. Ei mitään kaverin kanssa veljeilyä. 

Kunnes epäpyhä suhde murskaantui lopullisesti Saksan telaketjujen vyöryessä Neuvostoliiton rajan yli, ja Stalin tajusi arvioineensa pahasti väärin.