Parikymppinen Wallu Valpio heräsi vanhempiensa luota krapulaisena, jättimäinen lasku taskussaan. Jotakin oli keksittävä, ja nuori mies kääntyi Kirsti Paakkasen puoleen.
Tieto legendaarisen Marimekko-johtajan Kirsti Paakkasen, 92, kuolemasta tavoitti Turkissa majailevan mediapersoona Wallu Valpion, 48, lauantaiaamuna. Valpiolla on valovoimaisesta yritysjohtajasta sykähdyttävä muisto 90-luvun puolivälistä.
Oli syksy vuonna 1994. Tuolloin parikymppinen Wallu Valpio istui Helsingin Kaivopuistossa pussikaljalla kavereidensa kanssa.
Sitten alkoi tapahtua.
– Hieman narsistinen olotila sai multihuipentuman. Totesin, että nyt on aika siirtyä asteikolla pussikaljaelämästä eteenpäin. Seuraavana aamuna, kun heräsin Rajatorpasta Vantaalta vanhempieni luota, huomasin perstaskussani sijaitsevan 100 000 markan laskun Helsingin Olympiastadionille. Olin tietenkin hieman hämmentynyt, että mitä on tapahtunut, Valpio kertoo.
Tilannetta ei helpottanut se, että lasku toden totta näytti ihka aidolta ja oikealta.
– Olin ilmeisesti hätä- tai hurjuuspäissäni varannut tämän ihan pienen puljun Helsingin keskustasta käyttööni seuraavan vuoden syksylle.
Oli tehtävä suunnitelma.
Lue myös: 90 vuotta täyttävä, Marimekon pelastanut Kirsti Paakkanen kertoo MTV:n erikoishaastattelussa, miksi hänestä tuli ihailtu karrieerinainen: "Olin nuorena hirveän kova unelmoimaan – lapsettomuus on ollut elämäni suuri tragedia"
Kohti konttoria
Wallu Valpio juonsi MTV:llä Farout-ohjelmaa vuosina 2001–2002.
Samoina aikoina Valpio oli osallistunut vapaaehtoistyöntekijänä Aseman Lapset ry:n toimintaan Helsingissä.
Käytännössä ainoaksi järjelliseksi vaihtoehdoksi Olympiastadionin hyödyntämiseen olisi yhdistystä ja nuorille suunnattuja Walkers-yökahviloita tukeva hyväntekeväisyystapahtuma.
Suunnittelutyötä olisi valtavasti.
Erinäisten vaiheiden kautta suunnitelma sai siunauksen tarvittavilta yhdistyksen johtoportaan henkilöiltä.
– He ilmoittivat, että tämä kuulostaa varsin mainiolta. Sain toimistosta tilan, jossa pääsin käyttämään sellaistakin ihmeellistä laitetta kuin faksi. Sain myös tietokoneen käyttööni, Valpio kertoo.
Myötätuulesta huolimatta sadan tonnin lasku painoi yhä taskussa. Valpiolla ei ollut hajuakaan, mistä hän saisi rahaa maksuoperaatioon.
Iltapäivälehden sivulla näkyi Marimekkoa luotsaavaan Kirsti Paakkasen kuva.
– Ajattelin, että hän vaikuttaa varsin mukavalta nuorelta leidiltä. Päätin lähteä käppäilemään Marimekon pääkonttorille Herttoniemeen.
Erikoislaatuiseen tilanteeseen toi oman sävynsä se, ettei Valpio ollut koskaan aiemmin tavannut Paakkasta saati ollut hänen kanssaan missään tekemisissä.
Hän ei myöskään ilmoittanut tulostaan ennakolta tai tiedustellut, onko johtajalla ylipäänsä aikaa tavata nuorta miestä.
Lue myös: Muotitoimittaja Sami Sykkö kertoo lämpimän muistonsa Kirsti Paakkasesta – paahtoleivän kanssa sattui huvittava tilanne
Banaani ja luuri käteen
Konttorin vastaanottotiskillä virkailija ilmoitti Valpiolle, ettei tapaaminen Kirsti Paakkasen kanssa valitettavasti käy päinsä. Johtajalla oli neuvottelu kesken japanilaisten bisneskumppanien kanssa.
Valpio kertoi olevansa hätätilanteessa ja pyysi virkailijaa soittamaan Paakkaselle. Kun Valpio oli jankannut aikansa, virkailija myöntyi.
Paakkanen pyysi vieraan yläkertaan.
– Voin sanoa, etten ole urallani koskaan törmännyt sellaiseen tilanteeseen. Toimistolla oli hyvin virkaatekevän oloisia japanilaisia henkilöitä hänen kanssaan. Kirsti Paakkanen ilmoitti vierailleen, että voidaanko palaveria jatkaa huomenna, koska nuorella miehellä on ongelmia.
Paakkanen pyysi Valpion omaan toimistoonsa ja kysyi suoraan, mitä hän tarvitsisi. Valpio kertoi, miten asiat olivat: hän oli varannut humalapäissään Olympiastadionin, halusi järjestää hyväntekeväisyyskonsertin ja rahaa ei ollut.
Kahvitarjoiluista Valpio kieltäytyi, mutta Paakkanen hankki hänelle neuvotteluevääksi banaanin. Valpio söi sihteerin valmiiksi kuoriman hedelmän ja seurasi lankapuhelimeen tarttuneen yritysjohtajan toimia.
Lue myös: Siiderillä eläneen Wallu Valpion juoksuvauhti on uskomattomissa lukemissa: "Alkaa viisikymppinen mies olla hyvässä kunnossa"
Nimimiehet kiinni
Ensimmäisenä Paakkanen soitti telakkateollisuusmoguli Martin Saarikankaalle. Myyntipuheessaan Paakkanen selvitti nuorukaisen ongelman ja pyysi Saarikankaalta 30 000 markkaa.
– Puhelu kesti noin minuutin.
Seuraavaksi Paakkanen otti esiin muistionsa ja etsi Nokia-johtaja Jorma Ollilan numeron.
– Ollila ilmoitti, että 15 000 markkaa. Kirsti löi nyrkkiä pöytään, että perkele, 30 000 markkaa. Ja se oli sitten siinä, Valpio muistelee.
Muutamaa muuta puhelua ja noin puolta tuntia myöhemmin kasassa oli tarvittavat 100 00 markkaa. Paakkanen kysyi Valpiolta, onko tilanne nyt ok.
Tilanne oli ok.
Lisäksi muun muassa Saarikangas ja Paakkanen lupautuivat hyväntekeväisyystapahtuman suojelijoiksi.
– Kirsti sanoi vielä, että oli erittäin mukavaa viettää kanssasi tämä puolituntinen.
Lue myös: Elämäkerran kirjoittaja jännitti Marimekon voimahahmon tapaamista – "Tiesin, miten tärkeä ensivaikutelma hänelle on"
Tapahtuma menestyi
Noin vuoden kuluttua syksyllä 1995 Helsingin Olympiastadionilla pidettiin hyväntekeväisyystapahtuma nimeltään Stadin nuoret nuorten puolesta.
Paakkasen avunanto ei jäänyt pelkkään bisnesenkelöintiin. Valpion mukaan hän oli myös soitellut läpi valtakunnan suurimmat mediat ja ilmoittanut, että luvassa olisi paljon haastatteluita ja yhteiskuvia.
– Ei siksi, että hän olisi halunnut huomiota, vaan että tapahtuma tulisi toimimaan ja Aseman Lapsille saataisiin rahaa kouraan. Paakkanen saapui omalla ajallaan haastatteluihin ja kertoi, miten tärkeää helsinkiläisnuorille on tarjota Walkers-yökahvilatoimintaa.
Tapahtuma oli onnistunut. Eturivin bändit soittivat konsertissa kymmenisen tuntia ja tavoite täyttyi. Talouslukujen kanssa päästiin kuiville. Tapahtumaan saapui Valpion kirjan mukaan 20 000 nuorta ympäri Suomen.
Myöhemmin Valpio suuntasi Marimekon pääkonttorille toistamiseen. Tällä kertaa hänellä oli mukanaan 12 ruusua kiitoksena kaikesta siitä, mitä Paakkanen oli tapahtuman eteen tehnyt.
Valpion mukaan Paakkanen otti kiitoksen nöyränä vastaan, eikä ottanut kunniaa avustaan.
Valpio on kertonut konsertin järjestämisestä ja Paakkaseltaan saamastaan avusta samansuuntaisesti myös kirjassaan Wallu Valpio – Minun tieni (Tammi 2020).
Sydämellä, ei nyrkillä
Paakkanen osti Marimekon vuonna 1991 keskellä laman syövereitä. Hän myi yhtiön 2008 ja eläköityi.
Seuraavina vuosina Valpio törmäsi Paakkaseen lähinnä erilaisissa julkisuustilaisuuksissa. Valpio kokee, että tietynlainen ystävyys yritysjohtajan kanssa säilyi silti hänen kuolemaansa saakka.
– Päällimmäisenä Paakkasesta jäivät mieleen aitous, lojaalius, empaattisuus, myötätunto, välittäminen ja rakkaus. Sen, mitä häntä tunsin ja uraansa seurasin, ymmärsin, miten merkittäviä ja upeita asioita hän on tehnyt suomalaiselle kulttuurille. Mihin ikinä hän nyt menikin, hänellä on nyt aikaa ottaa niin sanotusti hieman rauhallisemmin ja levätä.
Monet muoti- ja yritysalan vaikuttajat nostivat eilisissä muisteloissaan esiin Marimekko-johtajan esimerkillisen ja ihailtavan johtamistyylin. Niin tekee myös Wallu Valpio.
– Johtamiskulttuurissa, joka markkinataloudessa tällä hetkellä vallitsee, monella henkilöllä olisi paljon opeteltavaa Paakkasen johtamiskulttuurista. Maailmaa pystyy johtamaan sydämellä eikä pelkästään nyrkeillä.