Koirasta luopuva voi tuntea päätöksestään häpeää. Eläintenkouluttaja kehottaa olemaan itselle armollinen: jos vaikea tilanne jatkuu pitkään, kaikki keinot on kokeiltu tai omat voimavarat eivät vain riitä, lemmikistä luopuminen on usein paras päätös.
Kerroimme aiemmin Katista, joka joutui luopumaan koirastaan lapsensa vuoksi. Eläintenkouluttajan ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittanut Noora Tihtonen tietää, että päätös luopua koirasta aiheuttaa omistajissa usein nolostumisen, häpeän ja epäonnistumisen tunteita – "otimme koiran, mutta emme pärjänneetkään sen kanssa".
Tihtonen korostaa, että kukaan ulkopuolinen ei voi tuomita ratkaisua.
– Kukaan muu ei elä siinä tilanteessa. Se voi näyttäytyä ulkopuoliselle erilaisena ja mustavalkoisena, mutta todellisuudessa siellä on paljon harmaita alueita, Tihtonen sanoo.
– Ja kyllä siinä saa se perhe itsekin armahtaa itsensä. Pääasia on, että tietää itse tehneensä kaikkensa.
Kaikkensa tekeminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aggressiivisesti käyttäytyvän koiran omistajat ovat yhteydessä ammattikouluttajaan ja varmistavat eläinlääkärissä, ettei taustalla ole mitään sairautta.
Ulkopuolisen vahvistuksen saamisen tilanteelle on monista helpottavaa.
– Kun minuun otetaan yhteyttä, moni ottaa ammattilaisen mielipiteen tilanteesta helpottuneena vastaan, oli se miten karu tahansa. Yleensä tuntuu helpottavalta kuulla, että tilanne todella on vakava ja että enää ei välttämättä ole kenenkään edun mukaista pitää koiraa samassa taloudessa koko ajan.
Lue myös: Kati ei ikinä unohda koiraa, josta luopui lapsensa takia – "Vauvaikäinen tyttömme oli vaarassa tauotta"
Kuuntele omia voimavarojasi: Riittävätkö rahkeet koiran pitämiseen?
Toisaalta aina kaikkensa tekeminen ei tarkoita kattavia selvittelyjä vaan yksinkertaisesti omien voimavarojensa rehellistä kuuntelua.
– Jos esimerkiksi tuntuu, että omat rahkeet eivät vain riitä lapsiin ja koiraan, niin sekin riittää syyksi. Ei siinä ole kenelläkään mitään sanomista, että olisi pitänyt tehdä jotain toisin, Tihtonen sanoo.
Ylipäätään jatkuva ja pitkittynyt tarve muuttaa tilannetta kertoo siitä, että luopumisen taustalla ovat hyvät syyt.
– Jos omistajasta kauan aikaa tuntuu, ettei vain meinaa jaksaa sitä yhtälöä, niin pitää armahtaa itsensä. Että selvä, tuli tehtyä virhearvio: luulin, että jaksan, mutta en jaksakaan.
Kotia ei välttämättä tarvitse täysin vaihtaa
Ammattikouluttajana Tihtoselta kysytään usein neuvoa, kun koirasta luopumista harkitaan. Hän ei kuitenkaan koskaan voi tehdä päätöstä kenenkään puolesta.
Joskus koirasta luopuminen on paras päätös.
– Voin arvioida kokonaisuutta ja sitä, kuinka paljon tilanteen pitäisi muuttua. Kuinka paljon veisi aikaa ja vaivaa saada muutosta aikaan kouluttamisella tai tilanteen uudelleenjärjestelyllä? Lopulta se on kuitenkin aina se perhe tai koiran omistaja, joka tekee päätöksen, ja se on aika yksinäinen paikka tehdä päätöksiä.
– Jos tuntuu, ettei resursseja jatkaa elämäntilannetta sellaisenaan yksinkertaisesti ole, niin sitten on yleensä paras vaihtoehto, että koira vaihtaa kotia, Tihtonen lisää.
Lue myös: Ethän toru lapsille murisevaa lemmikkiä? Eläintenkouluttaja kannustaa kehumaan – "Koira yrittää kertoa ahdistuksestaan"
Osaavan kodin löytyminen ongelmakoiralle voi olla vaikeaa
Tihtonen muistuttaa, että aina kodinvaihdon ei tarvitse olla totaalinen. Jos esimerkiksi lapset eivät yrityksestä huolimatta muista pitää kiinni pelisäännöistä ja koira joutuu jatkuvasti ahtaalle, voi olla koiran edun mukaista etsiä sille paikka, jossa se voisi viettää osan viikosta.
– Monessa perheessä löytyy joku sukulainen, joka voi ottaa koiran luokseen osaksi viikkoa tai vaikka viikonloppuisin. Jos tällaista tukiverkkoa on, sitä kannattaa hyödyntää. Faktahan kuitenkin on, että näissä tilanteissa lasta ei voi laittaa uuteen kotiin – jos joku vaihtaa kotia, niin se on aina koira.
– Sitten sitä vain aina toivoo, että löytyy oikeasti hyvä koti, koska kodinvaihto on koiralle hyvin sujuessaankin aina iso stressi, Tihtonen sanoo.
Jos kyseessä on vaativa ongelmakoira, joka on esimerkiksi jo purrut useasti, kodinvaihto ei ehkä ole paras ratkaisu.
– Osaavan kodin löytäminen tällaiselle koiralle voi olla aika kiven alla. Silloin paras vaihtoehto voi olla viedä koira viimeiselle eläinlääkärireissulleen, Tihtonen sanoo.