Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön väistyvä johtaja Mika Kojonkoski toivoo Norjassa menestystä tuonutta mallia myös Suomeen.
Kojonkoski toimi huippu-urheiluyksikön johdossa viisi vuotta, mutta päätti olla hakematta jatkoa, kun Olympiakomitea asetti tehtävän avoimeen hakuun ennen Pyeongchangin talvikisoja. Tietyllä tavalla hommat jäivät kesken, sillä Kojonkoskella on paljon ideoita, mihin suuntaan hän haluaisi viedä suomalaista huippu-urheilua.
Norja tuhosi mitaliennätykset Pyeongchangissa. Kojonkoski näkee norjalaisten menestykselle useita syitä, mistä muodostuu yksi kokonaisuus. Selkein ansio on helppo jakaa Olympiatoppenilla, joka on tavallaan äärimmilleen viritetty versio Suomen huippu-urheiluyksiköstä.
"Jos me halutaan enemmän, meidän pitää alkaa kohdentaa resursseja."
–Mika Kojonkoski
Olympiatoppen perustettiin vuoden 1988 Calgaryn olympialaisten ja heikon norjalaismenestyksen jälkeen. Kaikkien lajiliittojen kanssa yhteistyössä toimiva Olympiatoppen on palkannut ammattivalmentajat, kaikkien lajien huiput harjoittelevat yhdessä ja organisaatiolla on omat harjoitusfasiliteetit. Nyt menestystä tulee ja Norja on väkilukuunsa nähden maailman paras urheilumaa.
– Norjalaisen huippu-urheilun johto elää lähellä urheilijaa koko ajan, jotta saadaan selkeä yhteys. Ei siellä vilahda keskisormi, vaan kaikki tietävät, että yhdessä tehdään parasta norjalaiselle urheilulle. Se fiilis on käsinkosketeltavaa, kun on kuntosalilla tai syömässä, niin kaikki tuntevat toisensa ja ovat samalla asialla eri rooleissa. Silloin syntyy toimintatapa, jota katsotaan Norjassa ylöspäin ja se tavallaan valuu alaspäin satoihin kuntiin – "Näin norjalainen urheilu toimii", Kojonkoski kertoo MTV Sportille.
– Me ollaan sen sijaan oltu 20 vuotta tilanteessa, jossa jokainen lajiliitto antaa kyynärpäällä toista kylkeen. Meillä ei ole ennen Huippu-urheiluyksikköä ollut tällaista ajattelumallia.
Selkeä ja vahva johto
Kojonkoski haluaa vahvan johdon suomalaiseen huippu-urheiluun. Lajiliitot eivät ole vielä tästä innostuneet. Kojonkoski vertaa tilannetta suomalaiseen koripalloon ja lentopalloon, missä nuorisoakatemiat on keskitetty yhdelle paikkakunnalle. Monet olivat vastaan, mutta lajin tulevaisuuden kannalta oli tärkeää, että huippulupaukset saadaan samaan paikkaan harjoittelemaan yhdessä. Tuloksiakin on näkynyt.
Huippu-urheilussa on kymmeniä itsenäisiä organisaatioita. Yhteistyö on Kojonkosken työryhmän ansiosta parempaa kuin ennen, muttei vielä toivottavalla tasolla.
– Selkeä, yksinkertainen rakenne, jossa on selkeät johtamisen suhteet. Se on kaikkien etu. Kaikki haluavat loppupelissä, että tämä rakenne ja tukiverkosto toimisivat mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti suomalaisen urheilijan, valmennuksen ja lajien eteen, Kojonkoski sanoo.
– Tällä tavalla voimme saada rakenteista enemmän tukea suomalaiselle urheilulle.
Tarvitaanko urheilumenestystä?
Suomessa huippu-urheiluun syydetään rahaa laajalla rintamalla. Pitkään on keskusteltu siitä, pitäisikö resursseja keskittää entistä enemmän niihin lajeihin, joissa on paremmat edellytykset menestyä. Kojonkoskella on tähän selkeä näkemys.
– Jos me halutaan enemmän, meidän pitää alkaa kohdentaa resursseja. Nyt siihen ei ole työvälineitä. Norjassa on Olympiatoppen, Tanskassa on Team Danmark. Se on edellytys parempaan menestykseen, että koneistosta saadaan enemmän irti ja resursseja kohdennetaan juuri sinne, mikä voisi tuottaa menestystä.
– Tarvitseeko meidän saavuttaa enemmän huippu-urheilumenestystä? Mun näkökulmastani meidän tulisi saavuttaa mahdollisimman paljon huippu-urheilumenestystä. Se loisi urheilu- ja liikuntakulttuuria, joka olisi kaikille hyväksi.