Brexit-vahinko on tapahtunut. Ja se on suuri. Sekä EU-partiolaisten että maltillisten brittien höpinät rakentavista eroneuvotteluista kannattaa unohtaa. Niitä ei tule. Kaikki kärsivät. Paljon tai todella paljon.
Brysselissä ja keskeisissä EU-jäsenmaissa todistellaan nyt äänestäjille, että britit häviävät eniten, jos kaksi vuotta kestävä eroprosessi menee plörinäksi. Siksi unionin neuvotteluasema on ylivertainen.
Totta. Britannia on riippuvainen EU:sta. Viennistä 44 prosenttia menee sisämarkkinoille. Mahdollisimman pitkälle nykytilannetta muistuttava vapaakauppasopimus on saarivaltakunnalle taloudellisesti elintärkeä. Brexit-vouhkaajien haihattelu uudelleen syntyvästä imperiumista on lapsellista ja petollista.
Nämä itsestäänselvyydet eivät kuitenkaan tarkoita, että pääministeri Theresa Mayn hallitus tulee hattu kourassa brexit-neuvotteluihin ja taipuu EU:n ”tiukkaan” linjaan, jota Brysselin komissaarit ovat kiittelleet posket punaisina. Hurmahenkisimmät ovat jo vakuuttaneet ainakin itsensä siitä, että brexit on uusi alku entistä vahvemmalle ja yhtenäisemmälle unionille.
Rohkenen veikata, että lopputulema on karumpi. EU:n eri blokkien välit kiristyvät brittien kanssa käytävissä eroneuvotteluissa, unionin sisäisten kriisien ratkaiseminen vaikeutuu eikä paljon puhutuista pitkälle menevistä uudistuksista, esimerkiksi yhteisen puolustuksen vahvistamisesta, tule mitään.
Tuulesta temmatut argumentit
Yli puolet briteistä halusi eroon EU:n määräysvallasta ja loputtomista säädöksistä, jotka maksavat liikaa, tuhoavat työpaikkoja, tuovat saarivaltakuntaan ulkomaalaisia ja haittaavat monella tavalla tavallisten ihmisten elämää.
Kyllä, nämä Brexit-leirin argumentit olivat täysin tuulesta temmattuja. Mutta sillä perusteella ei pidä uskoa eikä uskotella, että Mayn konservatiivihallitus tulisi järkiinsä ja neuvottelisi erosopimuksen, jossa tuo määräysvalta ja säädökset säilyvät monilta osin ennallaan.
Eikä varsinkaan pidä luottaa siihen, että britit huolehtivat kaikista velvotteistaan ja maksavat kymmenien miljardien erorahan.
Lontoon Brexit-haukat lähtevät pänvastoin siitä, ettei lähtijä maksa mitään. Odotettavissa on, että rahoja vastaan vaaditaan asioita, joihin EU ei voi suostua. Jos neuvottelut tyssäävät tähän asentoon, EU-pääkaupungeissa kannattaa varautua vaikeisiin neuvotteluihin siitä, miten brittien jälkeensä jättämät maksamattomat laskut tasataan jäsenmaiden kesken. Myös suomalaiset veronmaksajat joutuvat kaivamaan kuvetta.
Miten EU kasaa rivinsä?
EU-maiden välit kiristyvät taatusti jo ennen kuin brexitin ”vahingonkorvauksista” päästään vääntämään. Jos Mayn hallitus ajetaan neuvotteluissa nurkkaan, se tekee kaikkensa hajottaakseen EU-maiden jo valmiiksi hajanaisia rivejä.
Puolalta voi edelleen odottaa mitä vain, vaikka Donald Tuskin nimitystä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi vastustanut Varsovan hallitus perääntyi. Myös Unkari on epämukava kirjoittamaton kortti. Ei olisi suuri yllätys, jos nämä Itä-Euroopan maat kiristäivät brexit-neuvotteluissa etuja itselleen.
Samaa voi sanoa euroalueen kriisimaista Italiasta ja Kreikasta. On mahdollista, että euroa pitää ryhtyä pelastamaan kesken brexit-painin ja myös pakolaiskriisi voi kärjistyä uudelleen. Silloin juuri Ateenalla ja Roomalla on pelin paikka.
Ei ole sattumaa, että pääministeri May heitti erokirjeeseensä pahaenteisen viittauksen tulevasta puolustus- ja turvallisuusyhteistyöstä. Britannian lähtö on EU:lle ulko- ja turvallisuuspoliittisesti kirvelevä menetys. Kun neuvottelujen takaraja lähestyy ja kellojen siirtäminen alkaa, puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvät pitkät puukot kaivetaan esiin. Ne muiden muassa. Uskokaa pois.
EU:n tulevaisuuden kannalta parasta olisi, jos brexit-neuvottelujen rinnalla pystyttäisiin tehokkaasti ja rohkeasti viemään eteenpäin unionin uudistamista. Trumpin ja myös brittien lähdön pelästyttämät EU:n kannattajat nostavat päätään kaikkialla Euroopassa. Tilaus EU:lle, joka tekee paljon vähemmän, mutta selvästi paremmin, on olemassa.
Pahinta pitää kuitenkin pelätä. Brexit-prosessin lähtölaukauksen perusteella voi ennustaa, että kivuliaat neuvottelut halvaannuttavat päätöksenteon sekä Brysselissä että jäsenmaissa. Puolivillainen länkätys ”vahvana ja yhtenäisenä” eroneuvotteluihin menevästä EU:sta viittaa siihen, että uudistuspaineet väistetään. Aikaa tärvääntyy jo pelkästään siksi, että vaikeisiin asioihin päästään käsiksi vasta syksyllä Saksan vaalien jälkeen.
1:55
2:25
