Turkki kuljetuttaa yhä linja-autolasteittain siirtolaisia Kreikan ja Bulgarian rajalle ”pelinappuloiksi” ja pitää näin huolen siitä, että EU:n kaakkoisrajalla umpisolmuun nykäisty ongelma ei aukea hetkessä eikä helposti, kirjoittaa kommentissaan MTV Uutisten kirjeenvaihtaja Heikki Piuhola.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan kilvoittelee suorasukaiseen tyyliinsä nyt yhtä aikaa monilla pelikentillä, presidentin kannatus on jyrkästi jakautunut, Syyriassa Turkki on ajautunut epäsuoraan konfliktiin Venäjän kanssa ja lisäksi neljä miljoonaa siirtolaista ja pakolaista näkyy ja tuntuu myös turkkilaisten arjessa. Neuvottelut EU-jäsenyydestäkin haudattiin syviin multiin jo vuosia sitten.
Provosoimalla muutamalla kymmenellä tuhannella siirtolaisella pikakriisin vanhan vihollisen Kreikan rajalle Erdogan saa turkkilaisten huomion keskitettyä asiaan, jolla hän saa turkkilaisten tuen halvalla ja helposti omalle puolelleen.
Lue myös: MTV paikalla: Turkin ja Kreikan rajalla olevat pakolaiset haluavat päästä Eurooppaan – osa kertonut päämääräkseen Suomen
Miksi Turkki avasi rajat Eurooppaan ja järjestää jopa bussikuljetuksia Kreikan rajalle? Tämä Turkin motiiveista tiedetään
Tilanne Kreikan ja Turkin rajalla kiristyy – Kreikkaa valvoo rajaa tiukasti: Myös paikalla oleva MTV:n toimittaja pidätettiin
Piikkilanka-aitoja kannatetaan neuvotteluja enemmän
EU osti vuonna 2016 Turkin kanssa tekemällään pakolaissopimuksella aikaa. Se oli ainoa ratkaisu, koska edellisen syksyn pakolaisvaellus läpi Balkanin kohti vauraampia EU-maita oli yhä lähtemättömästi eurooppalaisten mielissä.
Neljän vuoden aikana EU ei kuitenkaan ole päässyt yhteisen ongelmansa kanssa käytännössä yhtään eteenpäin. Muutama yksittäinen jäsenmaa sen sijaan on rakentanut omille rajoilleen näyttävästi vahvemmat teräsverkkoaidat ja betonimuurit. Aidat ja piikkilangat tuovat tällä hetkellä päättäjille monissa jäsenmaissa konkreettisempaa kansansuosiota kuin pitkät ja tuloksettomat neuvottelut pakolaissopimuksista, yhteisestä taakanjaosta, Geneven sopimuksen kunnioittamisesta, eurooppalaisesta solidaarisuudesta tai hädänalaisten lasten ja naisten auttamisesta.
Tuliaiskyydeistä sotilaskyyteihin
Kreikkalaisen Kastaniesin rajakylän ainoalla pääkadulla eivät aja enää tavararekat eivätkä Saksassa asuvien turkkilaisten henkilöautot pullollaan tuliaisia kotiseudun sukulaisille, nyt pääkadulla jyrää katkeamaton sotilasajoneuvojen, poliisin rynnäkköbussien ja mediayhtiöiden kuvausautojen virta.
Pian viikon jatkuneen tilanteen pelinappulat, Turkista paikalle kuljetetut ja kannustetut siirtolaiset ottavat pari kertaa päivässä yhteen poliisien kanssa. Kiviä heittelemällä ei kuitenkaan pärjää mellakkavarustein suojattuja poliiseja ja heidän vesitykkejään tai kyynelkaasukranaattejaan vastaan.
Kun toimittajat pääsevät kerran päivässä pikavierailulle rajavyöhykkeelle, mielenosoittajat eivät heittele kiviä vaan huutavat yhteen ääneen – me haluamme vain rauhaa - auttakaa meitä! Kreikan puolelta toimittajia ei päästetä heitä haastattelemaan, virallisesti pakolaiset ovat ne ratkaisevat metrit yhä Turkin puolella rajaa.
Pelinappuloita vain
On selvää, että siirtolaiset ovat suuremman pelin pelinappuloita. Vain pieni osa heistä on tällä hetkellä Syyrian sodan pakolaisia, enemmän joukossa on afgaaneja, afrikkalaisia, irakilaisia ja pakistanilaisia. Kaikki Turkissa olevat miljoonat pakolaiset eivät myöskään halua Eurooppaan, he odottavat kärsivällisesti Syyrian sodan päättymistä ja mahdollisuutta palata omalle kotiseudulleen, perheidensä ja sukulaistensa pariin.
Mutta osalle paluu ei ole mahdollista tai he luottavat enemmän elämisen mahdollisuuksiin muualla, osa pakenee sotaa, osa vainoa, osa köyhyyttä. Sotaa käyvien ja sodankäyntiä ja konflikteja tukevien valtiojohtajien silmissä nyytteineen raja-alueilla vaeltavat siviilit ovat käytännössä merkityksettömiä ja merkityksellisiä vain silloin, kun heitä voi käyttää vastapuolen painostukseen tai omaan propagandaan.
Sivistyksen, ihmisoikeuksien ja kansainvälisten sopimusten nimiin vannova Eurooppa näyttäytyy tässä uusilla säännöillä pelattavassa pelissä neuvottomalta ja avuttomalta.
27 pelaajan EU-joukkue ja sen valmentajat, joukkuejohto, eivät voita tätä peliä vetoamalla vastapuoleen ja sääntöjen noudattamiseen. Eivätkä sillä, että maksavat yhdelle kreikkalaiselle pelaajalleen siitä, että hoida sinä tämä peli loppuun. Saati vastapuolen lahjomisella, jos vastapuoli näyttäytyy epäluotettavana kiristäjänä.
Merkelin viimeinen ponnistus
Euroopan Unioni neuvottelee parhaillaan useissa kabineteissa, ulkoministereiltä odotetaan enemmän konkretiaa kuin eiliseltä sisäministereiden kokoukselta. EU on tahtomattaan nyt siinä tilanteessa, että sen yhteistyökykyä ja halua, sekä roolia maailmanpolitiikan vaikuttajana testataan nyt hyvin konkreettisesti. Siinä piakkoin väistyvä liittokansleri Angela Merkel joutuu vielä kerran laittamaan kaiken osaamisensa ja vaikutusvaltansa peliin, sillä toistaiseksi vain hänen johdollaan EU:lla on yhä rooli maailmanpolitiikassa.
Euroopan henkistä johtajuutta tavoitteleva Emmanuel Macron kilvoittelee yhä sisäpoliittisissa ongelmissaan ja EU:n uusi johto on työssään vielä alkumetreillä. Angela Merkel lausui 2015 pakolaiskriisin yhteydessä kuuluisan toteamuksensa, että ”me selviydymme tästä”. Vaikka Merkel on saanut moneen kertaan niellä katkeraa kalkkia tuosta toteamuksestaan, on hän nyt ehkä ainoa eurooppalainen poliitikko, joka pystyy saamaan oikeat päättäjät samaan neuvottelupöytään.
EU-joukkueella on todella kiire miettiä, miten tämä peli voitetaan – tai päädytään edes tasapeliin. Tappioon Euroopalla ei ole varaa.