Euroopan unioni eteisessä alkaa olla tungosta. Kiire saada sidottua niin Balkanin maat kuin entiset neuvostotasavallat unionin vaikutuspiiriin kasvaa. Venäjä kiristää otettaan niin pahalla kuin rahalla. Myös Kiina ulottaa lonkeroitaan Eurooppaan, oli kysymys sitten uuden "silkkitien" hahmottelusta tai uusien sillanpääasemien, esimerkiksi isojen satamien ostamisesta itselleen, kirjoittaa MTV Uutisten Eurooppa-kirjeenvaihtaja Heikki Piuhola.
Euroopan tulevaisuudesta ja geopoliittista asemasta huolta kantavien poliitikkojen, erityisesti Emmanuel Macronin, Mario Draghin ja Olaf Scholzin murheena on kuitenkin Euroopan valtioiden huolestuttava eritahtisuus yhteisen ja yhtenäisen Euroopan rakentamisessa.
27 maan unionissa on jo nyt aivan liian erilaisia valtioita ja hakijamaiden joukossa valtioita, jotka vasta teoriassa rakentavat demokratiaa, monipuoluejärjestelmää, toimivaa oikeuslaitosta, tasa-arvoa, ihmisoikeuksia, mediavapautta ja keinoja korruption kitkemiseen.
Ukraina on hyvä esimerkki. Ilman Venäjän hyökkäystä helmikuussa maa tuskin olisi nyt EU:n eteisessä hakijamaana. Sodan alettua Ukraina käänsi katseensa heti niin Naton kuin EU:n suuntaan, käytännössä ainoaan suuntaan, jossa se näki vielä jonkinlaista tukea Venäjän valloituspolitiikkaa vastaan.
Ukraina puolustaa omalla maaperällään nyt asein eurooppalaisia arvoja ja valinnan vapautta. Tätä EU ei tietenkään voinut jättää palkitsematta. Hakijamaan asema oli käytännöllisin ja helpoin kiitos. Se toteutui komission tiukassa käsiohjauksessa ja kannustamana.
Ukrainan avustamisessa puhutaan tällä hetkellä kymmenistä miljardeista, jälleenrakentamisen alkaessa useista sadoista miljardeista. Ennen sitä Ukrainasta on saatava eurooppalaisille sijoituksille turvallinen kohde, eurooppalainen demokratia ja ehdot täyttävä EU-jäsenmaa.
Onko EU kasvamassa jo liian suureksi?
Uusien hakijamaiden hyväksymisen myötä EU joutuu kohtaamaan ongelman, jolta se on parhaansa mukaan yrittänyt sulkea silmänsä. Hakijamaan statuksella eteisessä on maita jo pitkä jono. Monet niistä paljon EU-kelpoisempia kuin Ukraina tai Moldova.
Saksan liittokansleri on viime päivinä puhunut avoimesti Balkanin maiden EU-jäsenyysneuvottelujen uudelleen käynnistämisestä, Ranskan presidentti jo kuukausia suuremmasta, eurooppalaiset arvot jakavasta yhteisöstä, jossa kaikki eivät kuuluisi jäseninä unioniin, Mario Draghin silmissä siintänee eurooppalainen liittovaltio, joka yhteisellä velanotolla turvaa seuraavissakin kriiseissä kaikkien jäseniensä taloutta.
EU:n johtokolmikolla on myös selkeä tavoite, yksimielisyyspäätöksistä on päästävä eroon. Jo 27 jäsenmaan unioni on halvaantunut yksittäisten jäsenmaiden, viimeksi Unkarin ja tällä hetkellä Bulgarian sooloiluun. Nykyinen päätöksentekomalli olisi saatava purettua ennen uusien jäsenmaiden hyväksymistä.
Jos ja kun unioni laajenee Ukrainaan, Moldovaan, Georgiaan ja koko Länsi-Balkanille, nykyisillä pelisäännöillä vanhojen vihollisten keskinäiset kiistat romuttavat unionin toimintakykyä entisestään ulko-, talous- ja puolustuspolitiikassa. Bulgarian kiista Pohjois-Makedonian kanssa on hyvä esimerkki. Vaatimuksilla Pohjois-Makedoniassa puhutun kielen tunnustamisesta bulgarian murteeksi ei ole mitään tekemistä EU:n jäsenyysvaatimusten kanssa.
Eurooppa on kylmien tosiasioiden ja kovan laskun edessä
Balkanin maiden historiassa sodilla ja koetuilla vääryyksillä on muutoinkin pitkät juuret. Istuin 80-luvun lopulla kesäaamuna tulkkini kanssa belgradilaisessa torikahvilassa suunnittelemassa päivän töitä. Viereisessä pöydässä istui kuuden, seitsemän ikämiehen seurue, jonka keskustelut muuttuivat koko ajan kovaäänisemmiksi ja lopulta suoraksi huudoksi. Kysyin tulkiltani, että mistähän nyt on kysymys. Hän kohautti olkapäitään ja kehotti olemaan välittämättä, sanoi miesten kiistelevän 1400-luvulla heimojen toisilleen tekemistä vääryyksistä. Jugoslavian hajoamisen ja 90-luvun hajoamissotien seurauksena alueen mailla ja heimoilla on paljon tuoreempiakin vääryyksiä riideltävänään.
Venäjän hyökkäyssodan jatkuessa Ukrainassa nyt viidettä kuukautta, Eurooppa on kylmien tosiasioiden ja kovan laskun edessä. Laskua maksaa jokainen eurooppalainen arjessaan päivittäin. Mitä kovemmaksi lasku muuttuu, sitä hankalammaksi kasvavat poliitikkojen haasteet perustella elintarvikkeiden, lämmitysenergian ja polttoaineiden rajua hinnannousua. Haaveet lomamatkoista, asunnon vaihtamisesta tai uuden sohvan ostamisesta joudutaan jo nyt siirtämään useimmissa perheissä hamaan tulevaisuuteen.
Vaikka Venäjän sotakone on osoittautunut paljon kuviteltua heikommaksi, Ukrainalla ei ole mahdollisuutta sitä kaataa ilman Lännen moninkertaista aseellista ja taloudellista tukea. EU:n hakijamaan asemalla on merkitystä vasta vapaalle, itsenäiselle ja demokraattiselle Ukrainalle.
Katso videolta, miten pääministeri Sanna Marin kommentoi Ukrainan mahdollista EU-jäsenyyttä:
6:02
