Ensimmäinen muistikuva George Michaelista? Kyllä. Se siirappinen ja dramaattisen surumielinen balladi vuodelta 1984.
1980-luvun loppu. Ala-asteen limudiskot. Viimeiset hitaat. George Michaelin Careless Whisper. C-kasetilta. Tietysti.
Ajatusmuisto noin vuodelta 1989: "Tohdinkohan nyt laskea käteni tuon nätin luokkatoverini hieman liian ylös nostettujen Leviksien takataskujen päälle?" Samaan aikaan liikuntasalissa soi stereoista tuo dramaattisen surumielinen kertosäe.
"I'm never gonna dance again / Guilty feet have got no rhythm / Though it's easy to pretend / I know you're not a fool / I should've known better than to cheat a friend / And waste a chance that I've been given / So I'm never gonna dance again / The way I danced with you", lauloi tuo miesääni huojuessani sokerihumalassa tytön kanssa tuota sillä hetkellä universumeja järisyttänyttä takataskukysymystä pohtien.
Sitten tuli MTV eli Music Television ja musiikkivideot. Vuonna 1990 jättihitiksi nousseen Freedomin musiikkivideo kiinnitti nuoren pojan huomion. Ai miksi? No koska Linda Evangelista. Christy Turlington. Cindy Crawford. Ja kuola. No okei, ei sentään kirjaimellisesti.
Vuonna 1992 puolestaan oli yläasteikää lähestyneestä jantterista siistiä ja coolia kuunnella heviä ja grungea. Kun Queenin laulaja Freddie Mercury kuoli syksyllä 1991 ja hänen kunniakseen järjestettiin huhtikuussa 1992 muistokonsertti Lontoon Wembleyn stadionilla – konsertti, jonka Yle televisioi ja joka piti tuijottaa luonnollisesti metrin päässä kuvaputkitelevisiosta katsoen alusta loppuun – oli aivan pakko hehkuttaa kavereille Metallican ja Guns N' Rosesin esityksiä konsertissa.
Huomion kiinnitti kuitenkin myös George Michaelin persikanvärinen pikkutakki ja miehen pätevät tulkinnat. Gospelin kanssa flirttaillut Somebody to Love ja Lisa Stansfieldin kanssa duetoitu These Are the Days of Our Lives vakuuttivat.
1990-luvun loppupuolella indie-pikkusormi Radioheadin, Massive Attackin, Portisheadin, Kentin ja monien muiden johdolla vei lähes koko käden, mutta se osa sielusta, joka oli lapsesta asti pitänyt häpeilemättömän toimivasta popmusiikista, se piti George Michaelin Fastlove- ja Outside-hiteistä.
Nyt George Michael on kuollut. Mies ei julkaissut 1990-luvun lopun jälkeen omaa maailmaani ravistellutta tai edes pahemmin koskettanutta musiikkia, mutta viime vuosituhannen lopulla laulaja oli lähes väkisin läsnä omassa elämässä.
Hän oli lähes yhtä suuri osa populaarikultturia kuin ensin Levi's- ja sitten Diesel-farkut, Michael Jackson, Prince, Music Television, Wayne's World -elokuva ja Salaiset kansiot -tv-sarja.
Laadukasta popmusiikkia luonut George Michael jäi kuitenkin valitettavan usein otsikoihin päätyneen George Michaelin varjoon.
Laulaja päätyi lööppeihin muun muassa levy-yhtiö Sonya vastaan vuonna 1993 nostetun oikeusjutun myötä. Vuonna 1998 George Michael pidetettiin siveettömästä käytöksestä julkisessa WC:ssä beverlyhillsiläisessä puistossa.
Vuosituhannen vaihduttua hän uhkasi lopettaa sekä levyttämisen että haastattelujen antamisen ja vuonna 2006 Michael pidätettiin huumeiden hallussapidosta.
Vuonna 2011 George Michael oli hengenvaarassa jouduttuaan Itävallassa teho-osastolle keuhkokuumeen vuoksi. Vuonna 2013 huumeongelmista kärsinyt laulaja puolestaan putosi auton kyydistä moottoritielle 112 kilometrin tuntivauhdissa selviten kuitenkin vähin vammoin.
Michael ehti tehdä julkisessa asemassaan myös paljon hyvää. Hän lahjoitti usein rahaa hyväntekeväisyyteen. Muun muassa Last Christmas -jättihitin tuotoille kävi näin.
George Michael oli ristiriitainen persoona. Hän oli poptähti, laadukasta popmusiikkia tehnyt lahjakas laulunkirjoittaja, esiintyjä, joka oli pitkään imagoltaan nahkatakkeihin pukeutunut karski mieshahmo. Vuonna 1998 homoutensa tunnustettuaan Michaelista tuli jotenkin kovaa imagoaan inhimillisempi hahmo ja hän selkeästi vapautui.
Skandaalilööppien ja yksityiselämänsä ongelmien varjossa George Michael näyttäytyi kuitenkin ihmisenä, joka kirjoitti monia tunnettuja 1980- ja 1990-lukujen soundtrackille kuuluvia lauluja.
Nyt George Michael on poissa. Poissa on myös iso ja tärkeä palanen populaarikulttuuria.
