Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band ei ole The Beatlesin paras levy. Albumin julkaisusta on kulunut tasan 50 vuotta.
The Beatlesin kahdeksas studioalbumi Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band julkaistiin 1. kesäkuuta vuonna 1967. Yhtenä popmusiikin ja yleisemmin koko populaarikulttuurin merkittävimmistä teoksista pidetyn albumin julkaisusta on siis kulunut tasan 50 vuotta.
Albumin merkittävyyttä voi pohtia monin eri tavoin. Syksyllä 2016 suomalaisista musiikkitoimittajista ja alan vaikuttajista sekä harrastajista koottu ryhmä arvioi yhtyeen koko tuotannon kappale kerrallaan.
Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandin lauluista kärkikymmenikköön ylsi vain yksi: Strawberry Fields Forever vietyä ykköspaikan A Day in the Life ylsi kakkossijalle.
Levyn kappaleista 50 parhaan The Beatles -kappaleen joukkoon arvioitiin tuon klassikkolaulun lisäksi vain sijalle 29 yltänyt Lucy in the Sky With Diamonds.
Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandin kansi.
Mutta Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandin merkitys onkin siinä, mitä se kokonaisuutena on: erittäin vahvasti popmusiikin kehitykseen vaikuttanut levy.
Levyltä löytyy jo edellisellä The Beatles -albumilla Revolver (1966) kuultua kokeellisempaa, psykedeelistä kappalemateriaalia, mutta myös puhdasverisiä popsävellyksiä ja -melodioita.
Revolver on minun mielestäni ja monien muidenkin mielestä paras The Beatlesin studioalbumeista. Se ansaitsisi yhtä paljon ja enemmänkin arvostusta kuin seuraajansa. Tuolla levyllä yhtyeen musiikkiinsa tuoma erilaisten musiikkityylien vaikutekirjo kuuluu väkevänä jatkumona myös Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandilla.
Revolver oli näistä kahdesta albumista se merkittävämpi, sillä se oli jotain uutta ja mullistavaa. Etenkin sitä edeltäneeseen Rubber Soul -albumiin (1965) verrattuna.
Sgt Pepper
Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandia pidetään yhtenä ensimmäisistä konseptialbumeista. Levyn suunniteltiin olevan formaatiltaan konserttimainen, mutta isoin merkki tästä on albumin nimibiisin reprise-versio levyn toiseksi viimeisenä lauluna sekä albumin viimeinen kappale, ikään kuin encoreksi eli ylimääräiseksi numeroksi sijoitettu A Day in the Life.
Ja millainen ylimääräinen numero se onkaan. Yksi ehdottomasti parhaista The Beatles -kappaleista ja ylipäätään ikinä tehdyistä poplauluista.
Myös Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandin ikoninen kansikuva merkkihenkilögallerioineen on levyn musiikin tavoin iso osa populaarikulttuurin historiaa.
Kun kautta aikain parhaita levyjä äänestetään eri medioissa, Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band on aina mukana kärkijoukossa Beach Boysin Pet Soundsin (1966), The Clashin London Callingin (1979), Nirvanan Nevermindin (1991), Radioheadin OK Computerin (1997), Bob Dylanin Blonde on Blonden (1966) ja muiden klassikkoasemaan nousseiden albumien kanssa.
Miksi näin on? Siksi, että levy on ollut julkaisuajankohtanaan jotain ihan muuta.
Katso artikkelin alussa Huomenta Suomen haastattelu, jossa Jiri Nikkinen ja Markku Veijalainen keskustelevat The Beatlesin merkkilevystä.
Artikkelia muokattu 1.6.2017 kello 16.29: Strawberry Fields Forever ei ollut mukana Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band -albumilla, kuten tekstissä aiemmin luki.