Miksi televisiossa ei nähdä enemmän tuoreita kasvoja? Miksi samat vanhat naamat porskuttavat vuodesta toiseen?
Joka syksy ja kevät se tapahtuu: televisiokanavat julkistavat tulevan kauden ohjelmansa. Ja joka ikinen syksy ja kevät pyöritellään työpaikkojen ruokaloissa, erilaisilla keskustelupalstoilla ja sosiaalisen median koko kirjossa samaa asiaa: miksi tuonkin ohjelman juontaa taas Vappu Pimiä/Mikko Leppilampi/Heikki Paasonen? Ei taas Aku Hirviniemeä! Riku Nieminen on niin nähty! Kuka jaksaa muka katsoa Axl Smithiä?
Ymmärrän nämä ajatukset. Vuosi vuoden perään samat henkilöt dominoivat television suosikkisarjoja. Kaikki menestysohjelmat ovat täynnä tyyppejä, joiden naamanvääntelyä, juontomaneereja ja muita niin kovin tuttuja ominaisuuksia on nähty kyllästymiseen asti. Missä ovat tuoreet kasvot, ihan uudet tähdet? Olisi mukava nähdä uusia kykyjä, koko ajan, joka ohjelmassa.
Olisiko siihen kuitenkin syynsä, että näiden ”vanhojen sotaratsujen” tähdittämät ohjelmat ovat niitä eniten katsojia kerääviä? Vuodesta toiseen esimerkiksi Putous kerää vakuuttavan määrän yleisöä, vaikka lavalla kuinka keikkuvat ne tuttuakin tutummat tyypit. Vastaavasti esimerkiksi isolla ennakkobuustauksella nostetta hakenut Tripla jäi tylysti soittelemaan lehdelle syksyn katsojakisassa, vaikka tarjolla oli niitä niin kovin kaivattuja uusia ja freesejä tyyppejä.
Uudeksi Putoukseksikin tituleerattu Tripla keräsi finaalijaksollaan vain 104 000* katsojaa, ja ohjelman vastaava tuottaja kertoi Iltalehdelle avoimesti lukujen olleen koko kauden ajalta pettymys. Nelosen syksyn suurena panostuksena ohjelman tuotannon kanssa ei varmasti ole pihistelty tai jätetty mitään puolitiehen. Voisiko vika siis olla niissä vielä liian tuntemattomissa esiintyjissä? Vielä esimerkiksi Paavo Kinnunen, Lotta Kaihua tai Ylermi Rajamaa eivät ehkä ihan täysin liimaantuneet ihmisten mieliin?
Pakko tunnustaa, että työni puolesta arvostan ammattimaisia otteita. Kaikki kunnia uusille tulokkaille, he ovat osaavaa porukkaa, hyviä näyttelijöitä ja tulevaisuuden nimiä. Mutta onhan se nyt huikeaa katsoa kokemuksen tuomaa varmuutta, esimerkiksi Vappu Pimiää juontotyössään tai Heikki Paasosta heittäytymässä uuteen Putous-rooliinsa. Esimerkiksi live-ohjelmien juontaminen ei ole mikään helppo nakki, se pitäisi jokaisen tajuta. Suorassa lähetyksessä ei voi sekoilla sanoissaan tai unohtaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Reagointikyky on avainasemassa, kello käy armotta ja katsoja odottaa saavansa kotisohvallaan elämyksen, eikä jonkun amatöörin kädet hiessä sammaltamia epämääräisiä lauseita.
Olen sitä mieltä, että aika aikaa kutakin. Olemmehan päässeet yli siitäkin, että Tauno Palo ja Ansa Ikonen eivät ole ne suurimmat nimet tämän päivän tv:ssä. Uusia tähtiä siis tulee, mutta vasta sitten, kun ruutua tuijottava yleisö on siihen valmis.
Ja kyllä sitä silti voi vähän mielensä pahoittaa, jos se Hirviniemi taas on mennyt näyttelemään johonkin uutuussarjaan. Ei se väärin ole.
*Finnpanel TV-mittaritutkimus