Puolueiden tuoreessa kannatusmittauksessa asetelmat näyttävät päällisin puolin tutuilta. Ylen kyselyssä SDP (22,7%) keikkuu kärjessä ennen Kokoomusta (20,2%). Pääministeripuolue Keskusta puolestaan on jäämässä kärkikaksikon taakse 16,5 %:n kuntolukemilla.
Tämä ei ole kuitenkaan mittauksen suurin uutinen, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Eeva Lehtimäki.
Taloustutkimuksen tekemässä kyselyssä tavallista pienempi osa vastaajista eli vain 59 prosenttia halusi valita äänestämänsä puolueen. Iso joukko suomalaisia empii puoluekantaansa.
Peli on siis vielä aidosti auki. Liikkuvat äänestäjät ja epäröijät voivat keikauttaa puolueiden järjestyksen. Tätä isoa joukkoa puolueet kosiskelevat lähikuukausina entistä enemmän. Kovan politiikan, esimerkiksi erilaisten avausten lisäksi, mielikuvilla ja tunteilla on iso rooli taistelussa äänestäjistä.
Avuksi puurot, nikkaroinnit ja pääministerikuvat
Miten sitten kolme suurta puoluetta asemoivat itsensä mielikuvataistelussa?
Keskustan ja pääministeri Juha Sipilän suurin pelko on jääminen kärkikaksikon varjoon vaalikamppailuissa. Kolmossija vaaleissa tarkoittaisi todennäköistä passitusta oppositioon, jos sinipuna löytää toisensa hallitusohjelmatavoitteissa.
Talous kulkee ja hallitus on saavuttamassa kovalla kädellä tehtyjen leikkausten kyytipoikana tavoitteet, jotka se itselleen asetti. Isona mörkönä keikkuu vielä sote. Tiukka aikataulu ja perustuslakivaliokunta voivat tosin taas koitua hankkeen kohtaloksi eduskunnassa.
Kova politiikka on syönyt erityisesti pääministeripuolueen kannatusta, kun samaan aikaan Kokoomukseen ja Petteri Orpon tefloniin ikävät toimet eivät ole tarttuneet yhtä paljon.
Siksi säästeliäästi ja välillä nihkeästikin julkisuuteen suhtautunut Sipilä suostui muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen isoon henkilöhaastatteluun. Hesarin toimittajalle ja kuvaajalle ovet avautuivat ei vain pääministerin itse ohjaamaan lentokoneeseen, mutta myös kaikkein pyhimpään eli Sipoon kodin autotallin nikkarointitiloihin.
Keskustassa toivotaan, että kansalaisten silmissä vahvistuisi mielikuva kekseliäästä insinööristä, joka valtion talouden tervehdyttämisen ohella nikkaroi löylykauhan 3d-piirrustusten mukaan.
– Olen aika tavallinen suomalainen mies, ja sellaisena haluan pysyä, Sipilän Juha tuumaa haastattelussa.
Samalla on hyvä harjoittaa vaalien alle sopivaa itsekritiikkiä. Toimittaja Marko Junkkarin jutussa pääministeri pohtii, että vähän pienemmilläkin leikkauksilla olisi ehkä selvitty, jos hallituskauden alkupuolella olisi tiedetty talouskasvun olevan vaalikauden lopussa yli kolme prosenttia.
Pääministeri Rinne liikkeellä
Samaan aikaan kun Juha Sipilä haluaa vahvistaa leppoisuuskuvaansa, Antti Rinne rakentaa itselleen pääministeriuskottavuutta. Sosiaalisen median tileillä Rinne seikkailee Ponssen tehtaalla, hän on kuvissa Ruotsin demarijohtaja Stefan Löfvenin kanssa tai tapaamassa Ranskan Eu-ministeriä Pariisissa.
Liikkuvia äänestäjiä Rinne puhuttelee kertomalla ilmastotekonaan siirtyneensä äijäruuasta eli pekonipitoisesta Anttipastasta puuroon ja kasvispainotteisempaan sapuskaan.
Rinteellä ei ole varaa liimautua edes SAK:n kylkeen tuoreessa irtisanomisesityksessä, jossa pitkään työpaikalla olleita eli käytännössä iäkkäämpiä suosittaisiin nuorten kustannuksella yt-neuvotteluissa. Rinne pitää SAK:n esitystä ongelmallisena. SDP ja Rinne eivät halua leimautua yhtään enempää ikääntyneiden puolueeksi.
EPP-kokous toi eurooppalaiset konservatiivijohtajat Helsinkiin kahden päivän ajaksi. Samalla Orpo joukkoineen toivoi siitä nostetta eduskunta- ja eurovaaleihin. Samalla Orpo sai paljon pääministeristatukseen sopivaa näkyvyyttä eurooppalaisten johtajien rinnalla.
Tapahtuman vaarana on kuitenkin se, että liberaalit kaupunkilaisäänestäjät jäävät miettimään, mitä tekemistä Orpolla ja Kokoomuksella oli samoissa porukoissa oikeistopopulistien, kuten Unkarin Fidesz-puolueen ja Viktor Orbánin kanssa.
Poliittisten avausten lisäksi äänestäjien kannattaa siis seurata suosikkipuolueitaan ja puheenjohtajakandidaatteja myös sosiaalisen median ja muiden kuvavirtojen kautta.
Kuvat ovat vahva viesti, välillä sanojakin vahvempi. Uskooko luotua vaikutelmaa vai katsooko sen läpi?
Poliittinen valinta on aina faktoja ja järkeä, mutta yhtä paljon myös tunnetta ja fiilistä.