Fifty Shades of Grey -elokuva ei lunastanut kirjan synnyttämiä odotuksia.
Brittiläisen E.L. Jamesin yli 100 miljoonaa kappaletta myyneeseen eroottiseen romaaniin perustuvasta Fifty Shades of Greysta tuli kohuelokuva jo ennen kuin ensimmäistäkään kohtausta oli kuvattu. Ensimmäiset odotukset elokuvan tavallista rohkeammasta sisällöstä syntyivät, kun monet Hollywoodin miesnäyttelijät Ryan Goslingia ja Chris Hemsworthia myöten kieltäytyivät Christian Greyn roolista.
Päärooli yhdessä viihdemaailman puhutuimmista ilmiöistä olisi taannut näyttelijälle suuren näkyvyyden, mutta ilmeisesti Hollywoodin kiiltokuvaimagosta poikkeavan elokuvan maineen pelättiin leimaavan liikaa. Esimerkiksi Britanniassa elokuvalle lätkäistiin K-18-ikäraja.
Ensi-illan lähestyessä erilaiset uskonnolliset ja perheväkivallan vastaiset ryhmät Euroopassa ja Yhdysvalloissa ovat protestoineet elokuvaa vastaan ja uhanneet jopa hyökätä ensi-iltoihin. Sitä on syytetty muun muassa väkivallan, alistamisen ja stalkkauksen glorifioinnista, tosin kuten Guardian kirjoittaa, ”kukaan vastustajista ei ole nähnyt elokuvaa”.
Ehkä olisi kannattanut. Maineeseensa nähden elokuva on nimittäin hyvin siisti ja kesy - jopa kliininen. Menee teatteriin sitten kirjan lukeneena tai pelkästään lehtijuttujen ja mielikuvien varassa, liiat odotukset poikkeuksellisen rohkeista seksikohtauksista kannattaa unohtaa. Niitä toki on, muttei missään nimessä enempää kuin keskiverto ranskalaiselokuvassa. The Sunin laskujen mukaan seksikohtauksia on kaikkiaan 11 minuuttia. Se on aika vähän reilun kahden tunnin eroottiselle elokuvalle. Kohtaukset, ne muutamat vähän rajummatkin, on kuvattu häveliäästi ja jopa sensuellisti.
Fifty Shades of Grey kertoo ujosta kirjallisuusopiskelijasta Anastasia Steelista (Dakota Johnson), joka paikkaa sairastunutta toimittajaystäväänsä haastattelemalla bisnesmies Christian Greyta (Jamie Dornan) yliopistonsa lehteen. Haastattelu ei mene aivan putkeen, mutta Anastasian ja Greyn välille syntyy erityinen yhteys. Pian kuitenkin selviää, ettei tavallinen parisuhde ole Mr. Greyn juttu, vaan hän yrittää houkutella Anastasian kanssaan hyvin erikoislaatuiseen sopimukseen, johon kuuluu tiukka kontrolli tämän tekemisistä, pukeutumisesta ja syömisestä, sekä säännölliset tapaamisen Greyn asunnosta löytyvässä s/m-välineillä täytetyssä ”leikkihuoneessa”.
Etenkin kirjan lukeneet saattavat jäädä kaipaamaan syvempää paneutumista Christian Greyn taustaan ja rankkaan menneisyyteen, jota elokuvassa ainoastaan sivutaan muutaman vuorosanan verran. Tunnevammaisen alfauroksen persoonaa muovanneet traagiset tapahtumat jäävät häiritsevänkin etäisiksi.
Loppujen lopuksi voi olla hyväkin asia, ettei Greyn roolissa nähty Hollywoodin kultapojaksi leimautunutta Ryan Goslingia. Kaikille tuttu babyface-naama olisi saattanut syödä roolin uskottavuutta, ja toisaalta tuntemattomampi Dornan onnistui omaksumaan Mr. Greyn arvaamattoman, jopa hieman pelottavan olemuksen. Myös Johnson onnistui viattomana ja hyväntahtoisena Anastasiana, ja alun haastattelukohtaukseen voi helposti kuvitella itsensä hikoilemaan ja nieleskelemään hermostuneena.
Dialogi toki on ajoittain melko väkinäistä – ja sai lehdistönäytöksessä aikaan jopa muutamia naurunhörähdyksiä – mutta toisaalta mukailee uskottavasti kirjan jopa myötähäpeää aiheuttavaksi kritisoitua keskustelutyyliä.
Brittilehdissä Fifty Shades of Greyn lanseerausta on kuvailtu vuoden onnistuneimmaksi, eikä suotta. Pelkästään Suomessakin elokuvaan on myyty ennakkoon 16 000 lippua. Kannattaako se sitten käydä katsomassa – sitä on vaikea sanoa. Varmaa on ainakin se, että jätti-ilmiöksi kasvaneen elokuvan ympärille muodostuu uskollinen, ehkä jopa eräänlaiseen esikuvaansa Twilightiin verrattavissa oleva fanijoukko.
Faneja New Yorkin ensi-illassa
Fifty Shades of Greyn ensi-ilta Suomessa on perjantaina 13. helmikuuta. Ikäraja on Suomessa K-16.