Barbie ja Oppenheimer saivat ensi-iltansa samana päivänä ja niistä syntyi sosiaalisessa mediassa Barbenheimer-ilmiö. Tuo ilmiö on typerä, mutta nuo elokuvat ovat saaneet aikaan jotain hienoa, kirjoittaa MTV Uutisten tuottaja ja uutispäällikkö Visa Högmander kommenttitekstissään.
”Heinäkuusta 2023 on muodostunut vuoden kuumin leffakuukausi. Sosiaalisessa mediassa ympäri maailmaa kuhistaan nyt Barbenheimerista eli perjantain 21.7. kahdesta suuresta ja sävyltään hyvin erilaisesta ensi-iltaleffasta – Greta Gerwigin kuumeisesti odotetusta Barbiesta ja Christopher Nolanin paluusta valkokankaalle elokuvalla Oppenheimer.
Finnkinolla Barbenheimer-ilmiö nosti viime viikonlopun vilkkaimmaksi leffaviikonlopuksi sitten tammikuun 2020. Tällä vuosikymmenellä yksittäisistä elokuvista vain 007 No Time to Die on kerännyt ensi-iltaviikonloppuavauksessaan enemmän katsojia kuin Barbie tai Oppenheimer.”
– Finnkinon lehdistötiedote 24. heinäkuuta 2023
Takuuvarmoina rahantakomiskoneina vuosikausia pidetyt Marvel-sarjakuvaelokuvat ja -tv-sarjat uppoavat jatkuvasti syvemmälle itseluomiinsa loputtomiin ja puuduttaviin rinnakkaistodellisuuksiin eivätkä menesty kuten vielä joitain vuosia sitten. Seuraavasta James Bond -elokuvasta tai Bondin näyttelijästäkään ei ole mitään tietoa.
Tom Cruise yrittää kovasti Mission Impossible -elokuvillaan, mutta elokuvamaailmassa on jo jonkin aikaa ollut tilausta isolle ilmiölle.
Yksi yritys nähtiin aiemmin tänä kesänä. Teattereihin saapui uusi Indiana Jones -elokuva Indiana Jones and the Dial of Destiny (jonka nimeä ei jostain syystä ole käännetty suomeksi). Kyseisen seikkailuelokuvasarjan parasta ennen -päiväys oli mennyt jo edellisen osan Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (2008) ilmestyessä.
Uutta hitti-ilmiötä ei todellakaan syntynyt.
Lue myös: Margot Robbie tienaa todennäköisesti jättisumman roolistaan Barbie-elokuvassa
Sitten tuli perjantai 21. heinäkuuta ja Barbenheimer. Samana päivänä ensi-iltansa saivat Mattel-leluyhtiön luomasta Barbie-nukesta kertova elokuva Barbie sekä ydinpommin isänä pidetystä J. Robert Oppenheimerista kertova elokuva Oppenheimer.
Mikä ihmeen Barbenheimer? Kyseessä on elokuvafanien käynnistämä maailmanlaajuinen sosiaalisessa mediassa levinnyt ilmiö: hassuttelua, jossa yhdistellään Barbien ja Oppenheimerin erilaisia filosofioita ja elokuvat käydään katsomassa esimerkiksi saman viikonlopun aikana, ehkä jopa "ensin toinen, sitten heti perään toinen" -taktiikalla.
Oli Barbenheimer-somehassuttelu syy, osasyy tai ei syy lainkaan, sekä Barbiesta että Oppenheimerista on tullut isoja hittejä.
Barbien maailmanlaajuiset lipputulot ovat elokuun puolivälissä eli alle kuukausi ensi-illan jälkeen jo noin 1,2 miljardia USA:n dollaria (hieman alle 1,1 miljardia euroa). Samana päivänä elokuvateattereihin saapuneen Oppenheimerin lipputulot ovat vajaa kuukausi ensi-illan jälkeen jo noin 650 miljoonaa dollaria (noin 595 miljoonaa euroa).
"Hah hah"
Barbenheimer-ilmiötä voi helposti pitää ajankuvana elokuvateollisuudesta vuonna 2023. Sosiaalisen median vaikutus on suuri, ja välillä tasapainoillaan mauttomuuden rajoilla. Barbenheimer-kuvamuokkauksissa Margot Robbien esittämä Barbie-hahmo hymyilee leveästi, taustallaan ydinlaskeumapilvi.
Raju rinnastus, kun miettii mistä näissä kahdessa elokuvassa on kyse.
Oppenheimer on elämäkertaelokuva, joka kertoo ihmiskunnan historian tuhoisimman keksinnön eli atomipommin ”isänä” pidetyn J. Robert Oppenheimerin tarinan.
Barbie on satiirinen fantasiakomediaelokuva, joka perustuu vuonna 1959 markkinoille tuotuun muoviseen Barbie-nukkeen.
Muovinukke ja ydinpommi samassa meemissä. Hah hah. Hah.
Lue lisää: Japanissa loukkaannuttiin Barbenheimer-ilmiöstä – elokuvayhtiö joutui pyytämään anteeksi
Barbenheimer-ilmiö on ymmärrettävästi herättänyt mielipahaa Japanissa. J. Robert Oppenheimerin tiimeineen kehittämä ydinase teki valtavaa tuhoa maassa vuonna 1945. Vaikka Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetut atomipommit päättivät toisen maailmansodan, siviiliuhreja syntyi yli 200 000.
Barbie-elokuvan tuottaneen Warner Bros. -yhtiön Japanin-osasto julkaisi jopa kannanoton, jossa paheksutaan Barbenheimer-ilmiötä.
Oli paheksuntaa tai ei, Hollywood-koneisto onnistui luomaan elokuvailmiön, josta puhutaan. Barbie vetoaa kaikkiin vaaleanpunaisessa Barbie-nukkejen maailmassa lapsuuttaan eläneisiin sukupolviin ja ottaa kantaa seksismiin ja sukupuolirooleihin. Oppenheimer taas on täsmäisku päivänpolttavaan pelkotilaan, jonka ydinasekorttia heiluttelevat suurvallat ovat saaneet Venäjän ja Ukrainan välisen sodan myötä palautettua ihmismieliin.
On hienoa, että elokuvista puhutaan, mutta on upeaa, että niitä myös katsotaan. Kuten jo ylempänä lukujen muodossa totesin, isot ihmismassat ovat taas löytäneet tiensä elokuvateattereihin. Teatterit tyhjentäneiden koronapandemiavuosien jälkeen tätä on odotettu hartaasti.
Ken ties' kerran
Barbie ja Oppenheimer ovat kuitenkin menestysilmiöitä myös omillaan – ansaitusti. Toinen elokuvista on hyvä ja toinen erittäin hyvä.
Kuvankaunis ja stereotyyppisestä Barbiesta vakuuttavasti menevä australialaistähti Margot Robbie on päärooliin nappivalinta. Nappivalinta on myös Ryan Gosling, joka tehokkaan vähäeleisenä Keninä on kaapata koko show'n Robbielta.
Elokuvan viittaukset populaarikulttuuriin ja sukupuolirooleihin ovat paikoin hillittömiä. Feminismi on alleviivattua ja monenlaiset machomiehet ja mansplainaajat saavat kohdakseen ansaittua ivaa aina miespuoleisiin muusikoihin ja leirinuotiokitaramuusikoihin asti.
En olisi ikimaailmassa uskonut hekottavani katketakseni elokuvateatterissa vuonna 2023 katsoessani kohtausta, jossa soi Matchbox Twenty -yhtyeen kammottava hitti Push vuodelta 1996.
Lue lisäksi: Neljä maata ei aio esittää Barbie-elokuvaa – näin he perustelevat päätöstään
Barbie on pysynyt mielessä ja puheenaiheena omissa kahvipöytäkeskusteluissa aina sen näkemisestä asti – ja tulee varmasti lähiajat pysymäänkin.
Barbien ohjaaja Greta Gerwigin tekemisiä on syytä seurata tulevaisuudessa. Gerwig teki vaikutuksen ensin näyttelijänä Frances Ha -elokuvassa (2012) ja sittemmin ohjausdebyytillään Ladybird (2017), joka saavutti Oscar-ehdokkuuksia ja palkittiin parhaan musikaali- tai komediaelokuvan Golden Globella. Vuonna 2019 Gerwig ohjasi kehutun tulkinnan Pikku naisia -klassikkotarinasta ja nyt Barbie nosti hänet ensimmäiseksi naiseksi, jonka ohjaama elokuva on tuottanut yli miljardi euroa lipputuloina.
Barbie on hyvä elokuva, mutta ei erittäin hyvä – muovinukkemaailmaan sijoittuva elokuva jättää myös hämmentyneen olon. Sukupuoliroolit ovat elokuvassa käänteisesti patriarkaalisia ja sellaisiksi ne lopulta myös jäävät. Barbien sanoma olisi voinut olla selkeämpi ja terävämpi.
Monta elokuvaa yhden sisällä
Barbie kuitenkin puhuttaa ja on Margot Robbien ja Ryan Goslingin show, mutta niin puhuttaa myös Oppenheimer – joka on jääkylmältä vaikuttavan ja ilmeettömän irlantilaistähti Cillian Murphyn show.
Vladimir Putinin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on nostanut ydinasepelotteen uutisotsikoihin ja Oppenheimer-elokuva kertoo, miten tuo pelko on alun perin syntynyt. Viimeisiä kuvia myöten se alleviivaa sitä, miltä se tuntuu.
Oppenheimer on elokuva, jonka sisällä on monta elokuvaa: on oikeussalidraamaa, on dokumenttielokuvaa ja piirun verran ihmissuhdedraamaakin. Se ei ole nopeatempoinen, mutta se on silti hengästyttävä ja tärkeä elokuva.
Lue lisäksi: Ryan Gosling nihkeili Barbie-elokuvan punaisella matolla – fanit pöyristyivät tähden käytöksestä
Oppenheimer on vuosina 2005–2012 valmistuneesta Batman-trilogiasta parhaiten tunnetun brittiohjaaja Christopher Nolanin, 53, tähän asti vaikuttavin elokuva. Kolmetuntinen teos keskittyy siihen, mitä J. Robert Oppenheimer vetämänsä Manhattan-projektin kanssa teki, mihin se johti ja mitä siitä kaikesta seurasi, ei siihen, millainen hän pohjimmiltaan oli.
Nolanin luottonimiin lukeutuvan Cillian Murphyn, 47, näyttelemä päärooli jää ehkä näin ollen vähän vajaaksi, mutta ei sen syventämiselle olisi välttämättä elokuvassa ollut tilaakaan – käsiteltävä asia on nimittäin valtava.
Lue lisää: He kieltäytyivät Barbie-elokuvan Ken-rooleista
Oli Barbenheimeria tai ei, maailma elää ydinaseuhan alla. Maailma, jossa myös muovisille Barbie-nukeille sekä vaaleanpunaiselle Barbie-maailmalle on tarve. Miksi? Koska se maailma on jotain ihan muuta.
Tarvetta riittää myös niin Barbieta kuin Oppenheimeriakin käsittelevälle keskustelulle sekä niihin syventyville elokuville.
Elokuville, jotka ovat onneksi hyviä.