Takavuosien seksisymboli Demi Moore, 61, riisuutui jälleen kameran edessä – ja ansaitsee kaikki mahdolliset palkinnot

Mitä ihmettä oikein juuri näin? Siinä kysymys, joka pyörii mielessä The Substancen näkemisen jälkeen. Vastaus on tämä: jotain, mikä ansaitsee kaiken saamansa suitsutuksen, kirjoittaa MTV Uutisten kulttuuritoimittaja Visa Högmander.

Raju. Hätkähdyttävä. Groteski. Karu. Vaikuttava. Hämmentävä. Brutaali. Päällekäyvä. Viihdyttävä. Oksettava.

Siinä muutama adjektiivi kuvailemaan ranskaisen Coralie Fargeatin käsikirjoittamaa ja ohjaamaa The Substance -elokuvaa, joka on todella paljon kaikkea ja vielä vähän päälle. 

Irvokkaita lähikuvia, alastomuutta, naisvartaloa nuolevaa kuvausta, ällöttävän yksityiskohtaista äänimaisemaa ja banaaleja käänteitä.

The Substance on ronski avokämmen miessukupuolen, Hollywoodin ja koko viihdeteollisuuden naamaan. Eikä se sovi herkimmille.

Elokuva takoo hurjalla teholla kehokauhun, satiirin ja mustan huumorin keinoin kritiikkiä länsimaisia kauneusihanteita, ikuisen nuoruuden ja kauneuden glorifiointia, kaksinaismoralismia sekä naisen ikääntyvän vartalon herättämää halveksuntaa kohtaan. 

The Substance kiteyttää sanan toksisuus tavalla, joka ei ihan heti unohdu.

Suositun fitness-tv-ohjelman vetäjä, 50 vuoden iän ylittänyt Elisabeth saa lähtöpassit omasta ohjelmastaan. Himmenevä tähti saa kuulla mystisestä "aineesta" eli Substance-huumeesta, joka muuttaa ihmisen hetkellisesti nuoreksi ja kauniiksi.

Ihmeaine saa Elisabethin hirvittävällä tavalla synnyttämään nuoren, hehkeän ja kaikki mahdolliset kauneusihanteet täyttävän rinnakkaisminän, joka saa nimekseen Sue. Substance-aineeseen liittyy kuitenkin sääntö, jota on noudatettava: yksi viikko per kroppa. Ei poikkeuksia.

Mikä voisi mennä pieleen?

Monikin asia. Tietenkin. Jos viikon aikarajan ylittää, "emokeho" alkaa rappeutua. Oman jumppashow’n saanut Sue ottaa Elisabethin paikan aerobic-tähtenä ja alkaa hamuta valokeilaa sekä niin sanottua kroppa-aikaa entistä enemmän itselleen.

Vuorottelu kehojen välillä muuttuu vaikeammaksi kateuden, itseinhon, kyltymättömyyden ja katkeruuden noustessa pintaan.

Visuaalisesti yksityiskohtia myöten mieleen jäävän elokuvan molemmat pääroolit ovat hurjan rohkeita. 30-vuotias Margaret Qualley on Suen roolissa valloittava sanan oudoimmassa mahdollisessa merkityksessä, mutta kaikki naispääosapalkinnot gaaloissa ansaitsee pian 62 vuotta täyttävä Demi Moore.

Mooren rooli on rohkea, paljastava ja raadollinen. Siinä, missä Qualley on Suen roolissa pitkälti stereotyyppisten nykykauneusihanteiden mukainen ja kuolaavien miesoletettujen päiväunien kohde, ja jonka rintojen ja keskivartalon joka kaarta kamera tarkastelee kursailematta, Mooren roolityö on koko ikääntyneen kropan peliin heittävä sekä hurjan moniulotteinen.

Elisabeth Sparklen roolissa Demi Moorea ei voi katsoa muistamatta näyttelijän taakkaa takavuosien kohuttuna seksisymbolina. Hän on se näyttelijä, joka kuittasi vaatteidensa riisumisesta Striptease-elokuvassa (1996) silloisen naisnäyttelijöiden ennätyspalkkion.

Tuota roolia haukuttiin naisia halventavaksi, kun taas vuotta myöhemmin Sotilas Janessa (1997) Moorea kritisoitiin liian maskuliiniseksi.

Demi Moore on päätynyt vuosien saatossa viihdelehdistön riepoteltavaksi myös suhteestaan 16 vuotta nuorempaan Ashton Kutcheriin, huolimatta siitä, että Mooren ex-puoliso Bruce Willisin ikäero uuteen puolisoonsa oli vielä isompi.

Ei voi myöskään unohtaa otsikoita Mooren tarmokkaista pyrkimyksistä näyttää aina vaan nuorelta aikuiselta ikääntyvän tähden sijaan.

The Substance iskee viiltävästi myös tuohon seikkaan: ihmisten pakkomielteeseen näyttää ikuisesti nuorelta ja kauniilta. Juuri tämä kulma, terävän kaksinaismoralismi- ja viihdeteollisuuskritiikin ohella, tekee Demi Mooren roolisuorituksesta upean ja rajun.

Kahden tunnin ja 20 minuutin mittainen The Substance kritisoi pehmopornomaista viihdekuvastoa ja naisvartaloiden esineellistämistä näitä molempia täysin tietoisesti esitellen.

Loppua kohti enemmän ja enemmän kehokauhun ja yliampuvan splatterin pyörteisiin vievä elokuva palkittiin viime keväänä Cannesin elokuvajuhlilla parhaasta käsikirjoituksesta – ja täysin syystä. Kaikki elokuvan saama suitsutus ja palkinnot ovat ansaittuja ja toivottavasti sellaisia saa myös Demi Moore.

Coralie Fargeat antaa kehokauhukonkari David Cronenbergin ja muiden vaikutteiden näkyä, mutta lajityypeille nyökkäilyn sijaan The Substancen suuri ansio on peilin taidokas kääntäminen elokuvan teemoja ja kuvia halveksuvien lisäksi niin katsojien kuin toisiaan selkään puukottavien suuntaan.

Vaatii vielä toisen ja ehkä kolmannenkin katselukerran, että voisi kutsua The Substancea yhdeksi viime vuosien parhaista elokuvista, mutta yksi vaikuttavimmista se ehdottomasti on.

The Substance. Ensi-ilta: 27.9.2024. Ikäraja: 16. Pituus: 140 min. Ohjaus: Coralie Fargeat. Näyttelijät: Demi Moore, Margaret Qualley, Dennis Quaid. Genret: draama, kauhu.
 

Lue myös:

    Uusimmat