Kaikki oli pedattu koko alkukauden herkkupalalle. Hakametsän viimeinen paikalliskamppailu, viiden ottelun voittoputkessa porskuttava Ilves ja tuloksesta kiinni saanut Tappara. Siihen kruunuksi täpötäysi Hakametsä. Jotain kuitenkin unohtui, kun viimeinen paikallisottelu pistettiin pakettiin.
56 vuoden taival päättyy marraskuun lopulla, kun Ilves ja Tappara siirtyvät Tampereen keskustaan, junaradan päälle rakennetulle Kansiareenalle. Oma kysymys perjantain viimeisen paikalliskamppailun alla oli se, että miksi jo nyt. Miksei Hakametsän viimeistä peliä pelata sen vuosikymmenten kotijoukkueiden välillä.
Epäkohtaan löytyy helppo vastaus: raha. Tappara ja Ilves haluavat likvidoida isot paalut heti uuden aikakauden alkumetreillä. Molemmat halusivat oman osansa huumasta.
Silti on erikoista viettää minkäänlaisia jäähyväisiä kuukautta ennen todellista loppua.
Olennainen osa Hakametsän historiaa löytyy sen katosta. Viirejä niin, etteivät pitkät sivut riitä.
Molempien mestaruusosoitukset on sijoitettu päätyihin. Ikonit, legendat, ovat keskellä.
Mutta missä he olivat? Mikseivät legendat näkyneet millään tavalla viimeisessä paikalliskamppailussa?
Miksi viimeinen paikalliskamppailu oli kuin yksi tavallinen liigapeli muiden joukossa?
LUE MYÖS: Petri Kontiola piti kovasanaisen palopuheen – yhtäkkiä Ilveksessä tapahtui dramaattinen käänne: "Ei se paniikkia ollut"
Hakametsän 7300 päinen yleisö, Ilveksen äänekkään faniryhmän johdolla loi sähköä iltaan. Järjestävä taho Ilves ei ruokkinut sitä millään tavalla.
Se jakoi pelin keskellä sosiaalisessa mediassa Hakametsän muisteluvideon. Isolle yleisölle sitä ei näytetty.
Ilves on ollut sosiaalisessa mediassa ja markkinoinnissa suunnannäyttäjä. Sen yleisilme on Liigan näyttävin ja komein.
Nyt suunnannäyttäjä uinui.
Ei tunnelmointia. Ei muistelua. Peli pakettiin, kotijoukkueen juhlat käyntiin ja perjantai-illan viettoon.
Ehkä 56 yhteinen taival olisi kaivannut vielä jotain muuta.