Petri Kontiolan viimeinen tanssi on kääntynyt tuskan näytelmäksi. Kaiken lisäksi Ilveksen alakulo henkilöityy enemmän ja vähemmän häneen, eli tarinan hohtavaan tähteen, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen.
SM-liigan ikoni.
Suomi-kiekon ikoni.
Persoona.
Väriläiskä.
Tuulahdus menneestä. Kuin vanhan liiton taitosentteri.
Nyt pitäisi olla huipennuksen äärellä. Nyt pitäisi elää aikaa, kun kädet ovat hamuamassa kohti puuttuvaa kruunua.
Petri Kontiola ilmoitti jo kesän harjoituspelien yhteydessä, että hänen pelaajauransa päättyy tämän kauden jälkeen. Edessä oli vielä viimeinen jahti ennen uusia tuulia.
Kyse ei ole siitä, etteikö Kontiola pärjäisi enää Liigassa. Sen runkosarjan 51 pistettä osoittivat kylmänviileällä tavalla.
Kyse on arjesta. Siitä, kuinka paljon pelkkä palautuminen vaatii 38 vuoden iässä.
Onhan tuossa taiteltu, voisi Kontiola sanoa.
Huipennuksella on ollut nimi: The Last Dance. Viimeinen tanssi. Chicago Bullsin ikonista tarinaa kuvaillen.
Matkan varrella eteen on tullut huvittavia, upeita ja lämmön täyteisiä eleitä.
Šeikki turvavartioiden kanssa Nokia Arenan aitiossa kysyen: yksi vuosi vielä, kuinka paljon?
Muistamisia ympäri Suomen maan. Ja ennen kaikkea arvostusta. Niin omien, naapureiden kuin kaikkien kiekkoystävien joukosta.
Nyt kepeä Cha cha on muuttunut salsaksi, jossa jalat ovat menneet aivan solmuun.
***
Vielä viimeiseen kauteen lähdettäessä Petri Kontiola oli Ilveksen suvereeni kapellimestari. Hänen ympärilleen rakennettiin ykkösnyrkki ja suurinta tulosvastuuta kantanut ylivoimavitja.
Hän toi luovuudellaan Ilvekselle juuri niitä asioita, mihin koko seura nojaa.
Ilmiö, josta puhutaan vielä.
Ja niin Kontiolasta myös puhuttiin. Kysymys kääntyi siihen, että miksi hokkarit piti laittaa naulaan jo tässä vaiheessa. Pisteitä ropisi ja pään päälle lyötiin kultainen kypärä.
Nyt runkosarjan iloiset piristykset ovat kuin muisto menneestä.
Mailan paiskomisia, nelosketjun minuutteja ja rajuja vaikeuksia kentän molemmissa päädyissä.
Kontiola on tuskaillut. Ilves on tuskaillut.
Kaiken juurisyy on tullut itse pelistä. Kontiolan ja Ilveksen kipuilu on nostanut päätään välierissä, kun Tommi Niemelän Pelicans on alistanut hapuilevaa tupsukorvalaumaa.
Päättömiä pystysuunnan hakuja, jatkuvaa kiekosta luopumista ja yltiöpäistä puskemista. Kontiola ei ole ollut ainut, joka on kadottanut rytminsä.
Kaikista pahiten pelillinen umpikuja on näkynyt Ilveksen ykkösketjun otteissa. Kontiolan, Henrik Haapalan ja Aku Rädyn yhdistelmästä on tullut miinusmerkkinen kombinaatio. Se on ollut ketju, jota vastaan paine on kääntynyt kerta toisensa jälkeen Ilveksen kannalta aivan väärään suuntaan.
Ei ihme, että vastuu on vähentynyt.
Tiistaina Ilveksen päävalmentaja Antti Pennanen puhalsi pelin poikki. Ketju, joka takoi vielä runkosarjassa hurjaa jälkeä, hajotettiin.
LUE MYÖS: Antti Pennanen jyrähti koko filmauskeskustelun aloittaneista kommenteista – "En ole puhunut siitä"
Kontiola sai kuitenkin saumoja.
– Hän pelasi nyt paljon paremmin mitä viimeksi. Sen myötä peliaika nousi. Hän on erittäin tärkeä pelaaja meidän joukkueellemme. Ei tämä ole ”Konnasta” kiinni, Pennanen sanoi, kun Ilves oli joutunut selkä seinää vasten -tilanteeseen.
Pelicans vei viidennen kohtaamisen nimiinsä, minkä myötä se on enää voiton päässä finaaleista.
Historia ei anna Ilvekselle toivon kipinää. 2–2-tilanteessa viidennen pelin voittanut joukkue on edennyt joka kerta finaaleihin.
LISÄÄ: Rujo fakta ei lupaa hyvää Ilveksen kannalta – mutta missä nyt tarkalleen mättää?
Kontiolan viimeinen tanssi uhkaa päättyä pronssiselle parketille.
***
Ilves on näyttänyt haavoittuvaiselta Pelicansin häkellyttävän vahvan kollektiivin äärellä. Vaikka Ilves on saanut painejaksoja Pelicansin päätyyn, on se jäänyt ulkokehälle. Samainen tarina toistui jo Pelicansin ja KalPan puolivälieräsarjassa. Pelicans puolusti tiiviisti ydintä ja Patrik Bartosak hoiti loput.
Ilveksen leirissä paine on vain kasvanut sarjan edetessä. Nyt sen alakulo ikään kuin henkilöityy joukkueen suurimpaan tähteen, eli viimeistä valssiaan tanssahtelevaan Kontiolaan.
Kaikista kuvainnollisin ja raadollisin hetki nähtiin, kun Ilves pääsi tiistaina kahden miehen ylivoimalle.
Jäälle lyötiin sekaviisikko. Eemeli Suomi, Joona Ikonen, Tommi Tikka, Les Lancaster ja Kontiola. Paikkoja rakennettiin Kontiolan kautta.
Hirveää pakottamista ja vaikeita ratkaisuja yksi toisensa perään. Katsomo huokaili. Kontiola ei onnistunut, Ilves ei onnistunut ja uskoa koeteltiin.
Vaikka Kontiola yritti, jäi mielikuviin tuntuma siitä, että hän oli iso syypää koko epäonnistumiselle eli tappiolle.
RAPORTTI: Jättiyllätys lähellä! Pelicans voiton päässä finaalipaikasta – Ilveksen kompurointi sen kuin jatkuu
Ei ole lainkaan mahdotonta, että Ilves saa tyrmäysiskun torstaina Lahdessa. Pelicans on ollut uskomattoman hyvä tiukoissa paikoissa. Vaikka Ilves luo painetta, Pelicans säilyttää malttinsa. Se luottaa omaan juttuunsa ja lopulta vahva kiekkokontrolli tuottaa paikkoja tai tarjoaa ylivoimaa, missä laatutekijät takovat tulosta.
Torstaina kaikki paineet ovat Ilveksen niskassa. Se on edelleen seura, joka erotti päävalmentajansa siinä vaiheessa, kun se johti sarjaa. Vaihdos, eli Antti Pennasen tulo tiesi sitä, että mikään muu kuin mestaruus ei kelpaa.
Se, että kevät päättyisi toista vuotta putkeen pronssipeliin, olisi selkeä epäonnistuminen. Niin Ilveksen kuin Kontiolan kannalta.
Ei hän jatkanut uraansa sen takia, että hän voisi taistella pronssista. Hän lähti jahtaamaan sitä, mitä hänellä ei vielä ole. Eli kultaa.
Nyt asetelma uhkaa vain käydä liian tukalaksi. Pelicans pääsee torstaina hurmiollisen kotiyleisön edessä valmiiseen pöytään.