Eiliseen Kantolan tapahtumapuiston konserttiin liittyi monenlaista kysymystä. Jääkö tämä bändin viimeiseksi kiertueeksi? Toimiiko soitto ilman AC/DC:n johtajaa, Malcolm Youngia? Toimiiko Kantola konserttipaikkana?
Kyllä vaan, bändi toimi jopa paremmin kuin viime Suomen vierailulla, Tampereella 2010. Moneen kertaan rumpali Phil Ruddin kanssa bändin nähneenä oli piristävää vaihtelua kuulla Chris Sladea rummuissa. Stevie Young hoiti Malcolm Youngin roolin niin hyvin, ettei moni yleisössä edes huomannut asialla olevan Youngin veljesten sisarenpojan.
Merkillepantavaa muuten on, että Kantolasta ostamassani kiertuekirjassa Malcolmkin on edelleen mukana bändin jäsenenä, tuuraajansa Stevien lisäksi. Malcolm johtaa AC/DC:tä vielä dementiakodistakin, vaikkei parantumisesta ja paluusta kuulemma ole merkkejä.
AC/DC:n laulaja Brian Johnson.
Brian Johnsonin ääni on samanlainen krapulaisen Louis Armstrongin kähinä kuin jo pitkään. Mies ei ole aikoihin päässyt biisien alkuperäisiin korkeuksiin ja juuri tässä veikkaisin olevan syy siihen, että tämä kiertue lienee todellakin bändin viimeinen.
Mitään myötähäpeän hetkiä ei silti Johnsonin laulun suhteen tarvinnut kokea. Mies osaa pelata sillä äänellä mikä jäljellä on.
Kitaristi Angus Young.
Angus Yougin soittoa ja Let There Be Rockin pitkää sooloa kuunnellessa tuli mieleen, että Angus Young on liian harvoin mukana, kun maailman parhaita kitaristeja listataan. Hän on yksi niistä.
Biisilista ei sisältänyt yllätyksiä. Sin City oli henkilökohtainen kohokohta, vaikka Johnson jättikin ensimmäisen kertosäkeen laulamatta. Komeasti kulki myös Bon Scott -kauden helmi Shot Down In Flames.
Kantolan puisto oli hyvä paikka konsertille ja palvelut näyttivät toimivan. Myös yleisön purkautuminen pois alueelta näytti sujuvan ongelmitta, yössä välkkyvien punaisten pirunsarvien merenä.
Oli ilo nähdä Kantolassa useiden sukupolvien AC/DC -faneja, nelivuotiaista natiaisista 70-vuotiaisiin konkareihin. Kokonaisia perheitä oli yhteistä laatuaikaa viettämässä paljon. Oikein!
Venäläisiä ja virolaisia oli paikalla huomattavissa määrin. Tapasin myös brasilialaisen seurueen joka oli matkustanut Suomeen varta vasten tätä konserttia varten. Kun kysyin että miksi Suomeen, vastaus oli että päivämäärä osui lomalle ja AC/DC:n lisäksi halusivat nähdä eksoottisen maamme. Matkan kustannuksia eivät olleet vielä uskaltaneet laskea.
Kantolassa koettiin sekä tunnelmaltaan että rocktaiteelliselta kivenkovalta anniltaan hyvä ja ikimuistoinen ilta.