Venäjän suurhyökkäyksen alkamisesta Ukrainaan on tänään tasan puoli vuotta. Toisin kuin Venäjän aloittaman sodan alussa, voi Ukrainakin nyt vaikuttaa, missä ja miten taistellaan, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Sodan käännekohta.
Sellaisen perään on huudeltu Ukrainan sodassakin jo varsin pitkältä tuntuva tovi.
Toimittajien vakiokysymykset jokaiselle asiantuntijalle ovat: Mihin sota Ukrainassa ratkeaa? Kuinka se päättyy? Onko milloin mistäkin tapahtumasta sodan käännekohdaksi?
Tylsä vastaus on, ettei jokaisesta sodasta löydy uutta Stalingradia – taistelua, josta puhutaan ratkaisevana hetkenä.
Ukrainan sodassa käännekohta voi olla vielä kateissa, mutta se on käynyt selväksi, ettei se ole enää Venäjän presidentin Vladimir Putinin hallinnassa.
Asioita hallitaan sekä käytännössä että mielikuvissa. Putin on menettänyt otettaan näillä molemmilla rintamilla.
Koston Khimaira
Vielä Kiovan taistelun jälkeen sotaa käytiin sillä rytmillä ja suunnalla, jonka Putin määräsi.
Moskva-laiva upposi, mutta Venäjän laivaston nöyryytys ei juuri rintamalla näkynyt.
Sitten Ukrainaan saapui Yhdysvaltain lähettämä asetoimitus, johon oli pakattu varsin vaatimaton määrä M142 High Mobility Artillery Rocket System -raketinheittimiä eli tuttavallisemmin HIMARSeja.
Sodan ratkaiseva ihmease HIMARS ei ole, mutta "koston Khimairaksi" Ukrainan puolustusministeriö on sitä kuvaillut.
Kun HIMARSin raketit iskevät, ei Putin voi sitä estää. Ikävä juttu poliittisesta pullistelusta nauttivalle miehelle.
Tarkasti, tulivoimaisesti ja kauas iskevä raketinheitin on ollut venäläisten komentokeskuksen ja ammusvarikkojen kauhu.
HIMARS on tulittanut Venäjän sotakoneen suurimpaan vahvuuteen ja pahimpaan heikkouteen. Venäjän sotavoimat nojaavat runsaaseen tykistötuleen, jota on vaikea ylläpitää, jos ammusvarikot ovat tulessa. Sodanjohto taas on länsimaisittain tarkasteltuna hyvin keskitettyä.
Krimin kentän räjähdykset
3:21
Katso myös: Tämä Ukrainan lentokenttäisku Krimille aiheutti merkittäviä tappioita Venäjälle ja on ollut osaltaan vaikuttamassa venäläisväestön pakoon vallatulta Krimiltä.
Venäjän vuonna 2014 miehittämän Krimin sotilaskentän räjähdykset ja satelliittikuvissa näkyvät lentokoneiden luurangot ovat tavallaan kuin HIMARS-iskut, mutta ne iskevät syvemmälle Venäjän selustaan ja sieluun.
Ukraina ei ole virallisesti myöntänyt olevansa räjähdysten takana.
Kremlin papereista tuskin löytyy sellaista suunnitelmaa, jossa Krimillä aurinkoa ottaneet turistit jonottavat autoletkassa kotiinpääsyä räjähdysten pilattua loman.
Asiantuntijat ovat arvioineet, että Venäjän papereissa Krimin niemimaa oli vuosia sitten haltuun otettu turvallinen selusta-alue. Räjähdykset sopivat huonosti tähän kuvaan.
Suur-Venäjää ja fasistisia ajatuksia ajaneen Aleksandr Duginin tyttären Daria Duginan surmannut autopommi oli sekin isku Kremlille. Tappava pommi-isku omassa pääkaupungissa tuskin ilahduttaa Putinia riippumatta siitä, kuinka läheinen Dugin on ollut itse hallinnolle.
Attentaatin tekijäksi Venäjän turvallisuuspalvelu on tarjonnut Ukrainaa ja duuman ex-jäsen venäläispartisaaneja, jonka väitetyssä manifestissa sanotaan vaadittavan "Putinia sotarikolliseksi".
Olivat tekijä ja motiivi mitkä tahansa, linkittyvät ne vähintään ajatusten tasolla sotaan Ukrainassa.
Vaarallisia tupakoita
Putin on käynyt puoli vuotta sotaa julistamatta sotaa. Vaikka "erikoisoperaatio" ei nimityksenä hämää ketään, on sillä tarkoituksensa ja merkityksensä.
"Erikoisoperaation" piti olla lyhyt ja menestyksekäs. Putinille räjähdykset Krimin kentällä ovat ongelma. Ne on mieluummin selitetty onnettomuudeksi kuin Ukrainan hyökkäykseksi.
Viime viikkoina näitä onnettomuuksia on venäläisille sattunut huomattava määrä. Samaan aikaan somessa ukrainalaisviranomaiset piruilevat venäläisille vaaroista, joita räjähteiden lähellä poltetut tupakat voivat aiheuttaa.
Venäjä toki yhä "ikään kuin ryömii siellä täällä, kylä kylältä eteenpäin". Sotilaalliset läpimurrot ja suurkaupunkien valtaukset näyttävät kuitenkin mahdottomilta unelmilta Kremlille.
Asiantuntija toisensa perään on arvioinut, että aloite sodassa on siirtymässä Ukrainalle. Etelä-Ukrainaan arveltu vastahyökkäys tosin antaa odottaa itseään.
Sodan piti näyttää Putinin mahti
Venäjän miehittämiltä alueiltakin kuuluu kummia. Partisaanit surmaavat yhteistyötä venäläisten kanssa tehneitä, katkovat kiskoja ja välittävät tietoa maan armeijalle.
Venäjällä on pitkä perinne niin sanottujen vahvojen johtajien suhteen. Tapahtui mitä tapahtui, niin mielikuvien tasolla astetta kovempi pomo pitää pään kylmänä ja tilanteen hallussa.
1990-luvun talouskaaoksen ja presidentti Boris Jeltsinin jälkeen Venäjä löysi uuden vahvan miehen. Jeltsiniä horjutti viina, Putinille jatkuvat niin sanotut onnettomuudet alkavat olla ongelma.
Ukraina on näyttänyt, että se voi iskeä takaisin ilman, että Venäjän armeija pystyy sitä estämään. Venäjä ei voi enää yksin määrätä, missä ja miten taistellaan. Se on sodassa normaalia ja tavallista, mutta sopii surkeasti Putinin kaikkivoipaiseen brändiin.
"Erikoisoperaation" oli tarkoitus näyttää maailmalle Venäjän ja Putinin mahti. Pikaisen sodan jälkeen hallussa piti olla paitsi Kreml, niin myös Kiova.
Moskova on yhä tiukasti Putinin hallussa, mutta sota Ukrainassa ei ole.