Jari Aarnion kertomusta selittämättömän varallisuutensa alkuperästä oli odotettu pitkään ja keskiviikkona se saatiin. Hämärällä alueella liikkunut vuonna 2002 kuollut liikemies oli kuolinvuoteellaan antanut Aarnion kertomuksen mukaan hänelle 447000 euroa käteisenä.
Syyttäjien toisenlaisen käsityksen mukaan Aarnion selittämätön noin puolen miljoonan varallisuus on peräisin huumekaupasta, minkä Aarnio on kiistänyt.
Oikeus aikanaan ratkaisee mihin se uskoo, mutta selvää on se, että käräjäoikeuden salissa 209 pelataan nyt kovilla panoksilla.
Aarnio kertoi kuinka nuorena poliisina 1980-luvulla hänet määrättiin tutkimaan sille ajalle tyypillisiä peliluolia ja niihin liittyviä kiristyksiä.
Juttu laajeni eliittiprostituoituihin. Niiden tiimoilta Aarnio törmäsi hotelli Hesperian yökerhossa - aikansa ykköspaikassa - mainitsemaansa liikemieheen.
Aarnio halusi ensin kertoa näistä tapahtumista suljetuin ovin. Oikeus kuunteli sen, mutta totesi, ettei osiossa ollut sittenkään salattavaa ja julkaisi tallenteen. Se on kuunneltavissa tästä.
Tällä cd-levyllä Aarnio kertoo toimineensa liikemiehen jonkinlaisena turvallisuusasiantuntijana, kun liikemies laillisten bisnestensä ohella muun muassa välitti eliittinaisia Libyaan ja muihin arabimaihin.
Juuri kukaan muu ei tiennyt Aarnion ja 2002 kuolleen liikemiehen yhteyksistä, joten asioita on vaikea enää tarkistaa. Kuolinvuoteellaan liikemies kuitenkin lahjoitti ystävyydestä toimineelle Aarniolle vanhoja palkkioita vajaa puoli miljoonaa euroa.
Rahat Helsingin kaupunginteatterin liepeille toi virolainen mies, jonka etunimi oli Veiko. Sukunimeä ei saatu.
Jos Aarnion kertomus on totta, niin Helsingin huumepoliisissa toimi 80-luvulta alkaen poliisi, joka toimi kansainvälisen parittajan ja hämärää kiinteistöbisnestä tehneen liikemiehen apuna. Edettyään huumepoliisin päälliköksi hän otti vielä värikkäältä liikemieheltä hämärää rahaa suuren summan.
Noin äkkiseltään ajatellen tällainen tausta sopisi hyvin poliisille, joka eteni huumesalakuljetukseen. Tällöin luisu pimeälle puolelle olisi alkanut jo 1980-luvulla.
Oikeussalissa ei kuitenkaan puida Aarnion elämää, vaan pääsyytteet koskevat huumausainerikoksia vuosina 2011-2013. Puolustuksen näkökulmasta liikemiehen lahjoittamat rahat selittäisivät ylimääräiset rahat samalla kun niihin liittyvä veropetos olisi rikoksena vanhentunut.
Aarnion puolustus vetosi pitkään kiviseinäkiistoon. Mitään ei myönnetty, mitään rikollista ei ollut tapahtunut.
Aarnion kertomus hänen saamistaan 447000 eurosta oli iso käänne tässä. Huumepoliisin päällikkö otti pimeää rahaa ja salasi sen verottajalta.
Puolustuksen näkökulmasta sillä ei enää ole merkitystä pidetäänkö Aarniota rehellisenä poliisina - rahakertomuksen jälkeen ei pidetä - vaan nyt ainoana tarkoituksena on välttää 13 vuoden vankeustuomio törkeistä huumausainerikoksista.
Ydinasia on se, että Aarnion ei tarvitse todistaa itseään syyttömäksi, vaan syyttäjien tehtävä on todistaa Aarnio syylliseksi. Aarniolle riittää, että oikeudelle jää järkevä epäily syyllisyydestä. Juuri tämän takia Aarnio kertoi rahoista.