Kommentti: Jari Sarasvuon elämästä kertova elokuva näyttää hyvältä ja toimii, kun Mikko Nousiainen on irti

Kun Tuukka Temoselta kysyi muutama vuosi sitten, millaisen elokuvan hän haluaisi vielä ohjata, hän mainitsi esimerkkeinä kaksi liike-elämässä menestymisestä ja menestyksen kääntöpuolesta kertovaa yhdysvaltalaista elokuvaa.

Christian Balen, Steve Carellin, Ryan Goslingin ja Brad Pittin tähdittämä, vuosien 2007–2008 finanssialan kriisistä kertova The Big Short (2015) oli toinen näistä. Toinen Temosen mainitsema elokuva oli Martin Scorsesen ohjaama elämäkerrallinen musta komedia The Wolf of Wall Street (2013), jossa Leonardo DiCaprio näytteli korruption ja petoksen maailmaan uppoavaa pörssimeklaria.

Etenkin The Wolf of Wall Streetin vaikutus näkyy Temosen toisessa pitkässä draamaelokuvaohjauksessa. Valmentajassa käydään taitavasti toteutetuissa ajankuvalavastuksissa läpi liikemies Jari Sarasvuon elämää lapsuudesta nykypäivään asti.

Elokuvassa käydään läpi asioita, joita on Sarasvuosta on saanut lukea vuosien saatossa haastatteluissa ja artikkeleissa. Mies on nykyään miljonääri, mutta helppoa ei ole ollut.

Lapsuudessaan Sarasvuo tunsi olonsa hylätyksi, kun hänen äitinsä jäi yksinhuoltajaksi. Perhe oli vähävarainen. Ylioppilaaksi päästyään Sarasvuo päätyy toimittajan työtä tehtyään liike-elämän syövereihin ja menestystä tulee.Hyvät, pahat ja rumat -tv-ohjelma menestyy, Sarasvuon omat bisnekset kukoistavat, mutta lopulta menestyksellä on hintansa ja kääntöpuolensa.

Sarasvuota näyttelee Valmentajassa Mikko Nousiainen, joka on roolissaan perushyvä. Elokuvaa katsoessa Temosen mietteet The Wolf of Wall Street -tyylisen elokuvan tekemisestä kaikuvat mielessä ja muutamista kohtauksista syntyy kieltämättä samanlainen tunnelma.

Niissä kohtauksissa Nousiainen on irti. Hän tuntuu hengittävän rooliaan ja nauttivan siitä jokaisella liikkeellä, eleellä ja vuorosanalla. Juuri tätä olisi toivonut näkevänsä Nousiaiselta Valmentajassa enemmänkin. Syvempiin vesiin kurkottelevissa kohtauksissa Nousiaisen hahmosta jää puuttumaan tunne.

Mikko Nousiaisen rinnalla elokuvassa nähdään valtava määrä muita hahmoja. Näistä parhaiten jää mieleen Tatu Sinisalon mainion överisti esittämä Jussi Parviainen. Sen sijaan esimerkiksi Sarasvuon Hyvät, pahat ja rumat -juontajapari Simo Rantalainen, jota esittää Hymyilevä mies -elokuvan (2016) pääosasta kiitosta kerännyt Jarkko Lahti, jää hahmona särmättömäksi ja yllättävän pienelle huomiolle.

Sarasvuon elämän rakkaudet jäävät samoin kuriositeeteiksi, kun sen sijaan esimerkiksi radiopersoona Harri Moision esittämä pankinjohtaja saa tarpeettoman paljon tilaa.

Valmentajan ongelma onkin hahmojen valtava määrä ja elokuvan ajallinen skaala. Tapahtumia ja hahmoja on niin paljon, että rajaaminen ja syventyminen vielä tiukemmin tiettyihin tapahtumiin ja muutamiin kiinnostavimpiin hahmoihin Sarasvuon ympärillä olisi pitänyt elokuvan paremmin kasassa.

On totta, että Jari Sarasvuo on kiinnostava ja ristiriitainen hahmo, jonka elämässä riittää kerrottavaa draamaelokuvamuotoon asti. Koko tarinan kertoen Valmentajan voisi kuvitella toimivan myös tv-sarjamuodossa.

Valmentaja on joka tapauksessa hyvältä näyttävä elokuva. Ajankuvat vanhoine ATK-laitteineen ja uljaine takatukkineen on toteutettu hienosti.

Tuukka Temonen on nyt ohjannut elokuvat Apulanta-yhtyeestä ja Jari Sarasvuosta. Seuraavaksi Temonen tekee elokuvan navasta alaspäin halvaantuneesta esteratsastaja Jaana Kivimäestä. On kiinnostavaa nähdä, miten Temonen toteuttaa seuraavan projektinsa, joka kurkottaa taas uuteen suuntaan.