Kohiskaa vain Buzzfeedin listaamista suomalaiskomistuksista – maailmalla meitä edustavat Timo Soinin ja Juha Sipilän kasvot. Enää Suomen nokkamiehenä ei hääri sliipattu Alexander Stubb, vaan sekä pääministerin että ulkoministerin paikalla nähdään perisuomalaisia jössikkä-äijiä perunanenineen, setäkampauksineen ja möhömahoineen. Suomalaiset poliitikot tunnistaa valtaapitävien ryhmäkuvissa kotoisasta charmista. Ja se on ihan hyvä juttu.
Jabba the Hutt jylisee Timo Soinille irvailevassa meemikuvassa. Persu ulkoministerinä – trendikkäät hipsterit, joiden kuplat yhä hytisevät vuoden 2011 jytkystä, taivastelevat taas, mitä muut meistä ajattelevat. Ilkeää, sillä minkäs ihminen ulkonäölleen voi – muuta kuin palkata stylistin. Ja jonkinlaisia pukeutumisneuvoja miehemme maailmalla ovat vuosien varrella saaneetkin.
Jos nimittäin odotit, että tuore ulkoministerimme olisi jotenkin nolo näky maailmalla edustaessaan, joudut pettymään. Erkki Tuomioja oli itse asiassa ulkoasultaan paljon Soinia homssuisempi boheemin puolelle lipsuvassa älykkö-habituksessaan. Kiitos korkeassa asemassa olevien miesten pukeutumista säätelevien tarkkojen sääntöjen ja järkähtämättömän etiketin, odotettavissa ei ole kohuja Muumimamma-laukusta tai verkkosukkahousuista.
Nimittäin naisten kohdalla vaatteilla voidaan leikitellä, mutta mies ilmentää uskottavuutta pukeutumisella. Valtaa omaava mies ei irrottele vaatteilla kuin korkeintaan lomalla. Tylsää ja vakavaa, mutta puku tekee miehen. Puku etäännyttää persoonaa, mikä sopii maan edustamiseen ja vallankäyttöön.
Perisuomalaiset miehet puvuissaan ovat maailman myrskyissä edustaessaan paremmin turvassa tyyliin liittyviltä mediamyllerryksiltä kuin perisuomalaiset naiset. Naiset paljastavat vaatevalinnoillaan paljon enemmän persoonaansa, tahtoivat tai eivät, sillä myös miehekäs puku muuttuu naisella statementiksi – eikö se uskalla olla naisellinen nainen? Persoonan, sekä mahdollisesti ontuvan tyylitajun, paljastaminen taas voi horjuttaa uskottavuutta, tietoisesti tai ei. Esimerkiksi niin, että toimittajat kirjoittavat lausuntojen sijaan juttuja niistä sukkahousuista.
Oikeastaan jako näkyy jo lasten vaateosastoilla. Siinä missä pikkutytöille on tarjolla vaikka mitä erilaisia tyylejä, värejä, leikkisiä kokeiluja ja vaihtoehtoja, poikien vaatteissa painottuvat yhä selkeät perusvärit, tummat sävyt ja yksinkertaiset mallit. Kuten Lenni-poikakin sai kokea, miehinen pukeutuminen on vakava asia, jolla edes lapsen ei ole varaa irrotella. Aika surullista. Vain Kreikan Aléxis Tsípras käyskentelee huippukokouksissa ilman solmiota ja ruutupaidassa, aivan kuin alleviivatakseen, ettei hänellä ole enää mitään menetettävää.
Kaikesta huolimatta Soini, Sipilä & co. erottuvat monista ulkomaisista kollegoistaan kansanomaisella habituksella. Maissa, joissa on pukeutumiskulttuuria, edustetaan astetta hiotummin, mutta meidän jössiköidemme harmaista puvuista huokuu ”keskitytään olennaiseen”-mentaliteetti ja konstailemattomuus. Ei huono viesti näinä aikoina. Ilmankos jössikät ovat samaistuttavia kansan syville riveille, mutta eivät niille, jotka haluaisivat nähdä itsensä stubbmaisen sliipattuna kansanosana ja haaveilevat merkkipuvuista.
Miehiseksi pukeutumismokaksi tuomittava irrottelu edustuspukeutumisessa voisi olla loistava kannanotto sukupuoliroolien murtamiseksi. Älkää siis dissatko Soinin poikabändi-kampausta tai Sipilän Audin mainosnahkatakkia – ne voi nähdä itse asiassa loistavana style statementinä jäykkien, valtaa pitävien miesten itseilmaisua rajoittavien pukeutumisnormien muuttamiseksi.