Huomenna perjantaina pääminsteriksi nousevan Juha Sipilän (kesk.) otteet ovat kuin Don Corleonella mafia-trilogiassa Kummisetä. Kempeleen Kummisetä teki etujärjestöille tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.
Diplomi-insinööri Juha Sipilän poliittinen pelisilmä on ollut tähän saakka pieni arvoitus, vaikka hän saikin kepun kannatuksen nousuun ja hankki puolueelleen vaalivoiton ja pääministeriaseman.
Viime päivät ovat osoittaneet, että pelisilmää löytyy.
Julkistaessaan hallitusohjelmansa, hän teki jotakin sellaista mitä ei suomalaisessa politiikassa ole ennen nähty: hän pelasi työmarkkinajärjestöt nurkkaan, josta niiden on vaikea ampua itseään ulos.
Hallitusneuvottelujen alkumetreillä kaatunut, kansantalouden kasvuloikkaan tähdännyt yhteiskuntasopimus palasi ay-liikkeen eteen karskina ottakaa tai jättäkää -tarjouksena:
Jos sopu syntyy, tulee miljardiluokan verokevennykset.
Jos sopua ei synny, tulee keppiä 1,5 miljardin edestä: leikkauksia työttömyysturvaan, lapsilisiin, opintotukiin, teollisuustukiin jne.
Varsinkin ay-liikkeelle tilanne on outo, ennen kokematon. Yleensä asetelma on ollut päinvastainen: Etujärjestöt ovat hyvän suomalaisen korporaatiohengen mukaisesti sanelleet ehdot - hallitus ja eduskunta ovat toimineet ay- ja työantajastraappien tahdottomana kumileimasimena.
Nyt työmarkkinajärjestöt on pantu vastuuseen siitä, syntyykö tulosta vai ei.
Jos tulosta ei synny, Sipilä voi pistää kansaa kuristavat kiristykset ay-liikkeen syyksi. Jos tulos syntyy, se on Sipilän poliittinen voitto.
Peli on kovaa ja aikaa on vain elokuun alkuun. Kempeleen Corleone tuntuu ainakin vielä olevan tilanteen herra ja hallitus yksimielinen. Ei ihme, että esimerkiksi SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly (sd.) näytti ensikommenteissaan eksyneeltä orvolta. EK:n Jyri Häkämiehen (kok.) ilmeet olivat puolestaan odotetun maireat.
Hakematta tulee mieleen muuan Sipilän edeltäjistä eli Esko Aho (kesk.) ,90-luvun alun porvarihallituksen pääministeri, joka myös Kannuksen Kennedynä tunnettiin.
Sipilä näyttää olevan tätä edeltäjäänsä ovelampi.
Suoranuottisen Ahon yhteiskuntasopimus-yritykset kaatuivat, vaikka hän sai tukijakseen jopa edesmenneen demarilegendan Kalevi Sorsan. Ay-liike näytti mahtinsa ja Aho joutui taipumaan.
Nyt aika on toinen kuin 90-luvun lamavuosina: SAK:n mahti ei ole entisensä ja uhkailut yleislakolla voi unohtaa alkuunsa.
Kansa taitaa olla etujärjestöjä kriisitietoisempaa , etujärjestö- ja liittojohtajat saattaisivat jäädä yksin uhkauksineen.
Taistelu mm. sadasta lisätyötunnista on alkanut.
Sekin on mielenkiintoista nähdä, kuka on tämän tarinan Luca Brasi. Sipilä itse kun toimii ainakin julkisuudessa hymyilevän, kohteliaan herrasmiehen tyylillä.