”Esitykset toteutetaan pakottavalla lainsäädännöllä.” Eipä tule mieleen, milloin tällaista on viimeksi sotien jälkeen kuultu - mutta nyt kuultiin. Juha Sipilän (kesk.) hallitus veti kovat piippuun. Hallitus käyttää sille kuuluvaa valtaansa, mutta pomminvarmasti ay-liike vastaa siihen käyttämällä sille kuuluvaa joukkovoimaa.
Tässä kirjoituksessa ei käydä läpi hallituksen esityksiä, mutta arvioidaan, mitä siitä seuraa. Hallituksen esitys yksityiskohtineen löytyy MTV:n nettisivuilta.
Nyt palataan 90-luvun tunnelmiin. Silloin Esko Ahon (kesk.) hallitus yritti yhteiskuntasopimusta, mutta sai vastaansa piinkovan ay-liikkeen, joka yleislakkouhallaan esti Ahon suunnitelmat.
Nyt hallituksella kovemmat ja päämäärätietoisemmat otteet kuin Ahon hallituksella konsanaan. Sipilä sanoi hallituksen tiedotustilaisuudessa, että hallitus on tarkistanut perustuslakiviisailta, että se voi viedä linjansa pakottavasta lainsäädännöstä loppuun saakka.
Käytännössähän se tarkoittaa, että ensi syksynä päättyvissä työehtosopimuksissa eivät liitot voi keskenään mennä sen yli, minkä hallitus päättää.
– Poikkeuksellisia ovat toimet, mutta niin ovat ajatkin, hallitus viestitti.
Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välisen yhteiskuntasopimuksen kariutumisesti ehti kulua vain kolme viikkoa, kun hallitus teki omat esityksensä. Eli B-vaihtoehto on ollut valmiina jo pitkään.
Tätä kirjoitettaessa sähköposti laulaa palkansaajaliikkeen odotettuja, tuhoa uhkaavia vastalauseitaan. Nyt hallitus on astunut ay-liikkeen varpaille historiallisen kovalla painolla ja seuraukset tulevat näkymään. Kyse on myös dinosaurusten arvovaltakiistasta.
Suurin palkansaajajärjestö SAK ilmoitti pitävänsä toimia jo perustuslain vastaisina ja vaati niiden arvioimista perustuslakivaliokunnassa. Puheenjohtaja Lauri Lylyn (sd.) mukaan esitykset romuttavat länsimaista vapaata sopimusoikeutta.
– Jos hallituksen esittämät työelämän heikennysesitykset toteutetaan, on niillä arvaamattomat seuraukset koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Toimet tarkoittavat, että hallitus on nyt astunut työmarkkinapöytään, millä on aina huonot seuraukset, Lyly varoittaa.
– Hallitus leikkii tulitikuilla ruutitynnyrin lähellä, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola (sd.) kommentoi.
Keskusjärjestöjohtajat ovat puheissaan vielä maltillisia. Liittojohtajien teksti on huomattavasti pahempaa. Yleislakkouhkia tulee vilisemään ay-pomojen puheissa kuin syksyn putoilevia lehtiä. Metalliliiton Riku Aalto (sd.) varoitti, että neuvottelut paikallisesta sopimisesta ovat nyt vaarassa.
Jos hallitus vie esitykset läpi, kuten se lupaa, kyseessä on kaapin paikan näyttö suomalaiselle ay-liikkeelle. Monet kysyvät jo, onko kyseessä kolmikannan loppu ja siirtyminen korporaatiojärjestelmästä normaaliparlamentarismiin, jossa hallitus päättää eduskunnan tuella.
EK:n Jyri Häkämies (kok.) ehti jo kommentoimaan, että hallituksen vahvistuva ote kolmikannassa sopii työnantajapuolelle hyvin.
Mielenkiintoista on myös nähdä, miten ay-liike saa jäsenensä yhteisrintamaan. Kuka lähtee tukemaan esimerkiksi julkisen sektorin ruhtinaallisia lomia, joiden logiikka ja pituus tuntuu monesta yksityisen puolen työntekijästä käsittämättömältä nykyaikana.
Työnantajapuolen kohoavia irtisanomiskustannuksia harva jaksaa muistaa. Kuinka moni lähtee mukaan mahdollisesti pitkiinkin lakkoihin – varsinkaan tukilakkoihin?
Ja moni on kaivannut sitäkin, että valittu hallitus tekee mitä sille kuuluukin: päättää.
Se on joka tapauksessa pomminvarmaa, että ay-liike näyttää voimansa. Ei tarvitse olla suuri fakiiri, kun näkee satamien ja kumipyöräliikenteen seisovan ja julkisen sektorin pysähtyvän.
Joukkokokoukset täyttävät Senaatintorin. Eduskuntatalon eteen mielenosoittajat eivät nyt pääse kuten 90-luvulla, koska eduskunta on remontissa. Silloin moni pelkäsi, että mielenosoittajat syöksyvät eduskunnan sisälle. Eduskunnan evakkopaikalla onkin sopiva nimi: väistötila.
90-luvulla vasemmisto-oppositio ja ay-liike yhdistivät voimansa. Silloin ay-liikkeellä oli vielä määrävähemmistösäännökset tukenaan – niiden turvin sai vähemmistökin hallituksen esitykset lepäämään. Tuolloin vasemmistolla oli kuitenkin oikeaakin voimaa; nyt kun vasemmiston yhteiskannatus on hädin tuskin 20 prosenttia, SDP:lle ja Vasemmistoliitolle asetelma sopii hyvin.
Mutta se on siis pomminvarmaa, että jatkossa nähdään kaikenlaista. Huomisaamuna kokoontuu hallituksen vetämä talousneuvosto.
Saa nähdä, tulevatko loukkaantuneet palkansaajien edustajat paikalle?