Yksi aikakausi päättyi lauantaina, kun Olli Jokinen valmensi tällä erää viimeistä kertaa Mikkelin Jukureita. Jokinen teki mökkikylässä poikkeuksellisia temppuja. Hän jätti jäljen, jolle on syytä antaa roimasti kiitosta, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen.
Kun aloin miettimään SM-liigan jättävää Olli Jokista ja hänen perintöään, heräsi mieleen monenlaisia ajatuksia.
Ensimmäinen miete tuli viime tiistailta.
Olli Jokisen luotsaama Jukurit oli voittanut juuri neljännen puolivälieräottelun Kärppiä vastaan. Odotimme toisen toimittajan kanssa Jokista, joka oli Kärppien päävalmentajan Ville Mäntymaan kanssa videoitavassa lehdistötilaisuudessa.
Piakkoin Jokinen astui ovista ulos ja saapui paikalle.
Kysyin siitä, miten Jokinen oli käynyt kuumana ottelun loppuhetkillä, kun hän karjui Kärppien leirin suuntaan ja osoitteli sormellaan kuin vanha kansakoulun opettaja.
Video tästä näkyy jutun yläreunasta.
Jokinen aloitti oman puheenvuoronsa.
Pelkkää tykitystä. Ilman, että ilmekään värähti.
Puhetta, mitä ei monelta kuule.
ESIMERKKI TÄSTÄ: Olli Jokinen raivostui Marko Anttilan ja Kärppien NHL-lupauksen ”koiruudesta” – jakoi räväkkää tekstiä kulissien takana
Jokinen mainitsi muun muassa sen, miten hän oli ehdottanut Kärppien nuorelle avainpelaajalle tappelukurssia siinä vaiheessa, kun hän oli tökkinyt Jukureiden vaihdossa olevaa pelaajaa.
Tämä kyseinen herra sattui olemaan Kärppien 20-vuotias NHL-lupaus Ville Koivunen, joka on ollut KalPan Oliver Kapasen ja TPS:n Viljami Marjalan kanssa kevään ehdottomasti tähtiä.
Jokinen pelasi räväkkää mediapeliä, koska miksi ei. Hän teki kaukalon ulkopuolellakin kaikkensa sen eteen, että hänen oma joukkueensa voisi pärjätä.
Tätä väriä Suomen seuratuin ja suosituin urheilusarja kaipaa. Olli Jokinen heitti persoonansa pöytään ja kyseli perään, että oletteko viihtyneet tässä näytöksessä.
Noh, ei oikeasti kysellyt, kunhan värittelen tässä vähän ”päällikön” tapaan.
Kommentti jatkuu kuvan alla.
Olli Jokinen huutamassa katsomon räksyttäjille Oulussa.
***
Tuohon muistikuvaan ja ilmentymään kiteytyy yksi Jokisen perinnöistä, minkä hän jätti Mikkeliin. Kolmen vuoden aikana Olli Veli Pekka Jokinen teki yhdestä liigaseurasta paljon suuremman, mitä se oikeasti olikaan.
Jokinen toi äärettömällä karismallaan, huippupelaajan taustallaan ja esiintymistaidollaan niin paljon imua Jukureihin, ettei sen arvoa voi vähätellä yhtään.
Eikä tuo ollut edes se oleellisin perintö, minkä Jokinen jätti Mikkeliin.
Entinen NHL-hyökkääjä Jokinen palasi mystisenä hahmona takaisin Suomeen, kun hän teki 2+1-vuotisen sopimuksen Jukureiden kanssa.
”Hetkinen, mitäs se päällikkö on valmentanutkaan pelaajauransa jälkeen?”
”Mitä helvettiä, pelkkää akatemiaa? Nyt on aika rohkea liike, hei!”
Näitä puheenvuoroja olisi voinut istuttaa monenkin kiekkoseuraajan suuhun, kun Jukurit julkaisi Jokisen päävalmentajapestin.
Kuluneiden kolmen vuoden aikana Mikkelin Jukurit on ollut äärettömän mediaseksikäs seura. Ennen Jokista Jukurit oli lähinnä entinen Mestis-suuruus, joka oli nostettu kabinettipäätöksellä Liigaan. Jukurit oli vain pieni kesämökkikylän seura.
Jokinen ravisteli liigaympyröitä heti siitä lähtien, kun hän asteli uuteen tehtäväänsä. Jukurit ei harjannut tyypillisiä Meidän pelin rytmejä, vaan se pelasi omalla tyylillään. Joku saattoi nimittää pelitapaa pystysuunnan jääkiekoksi, joku vauhtilätkäksi.
TPS:n päävalmentaja Tommi Miettinen kehui lauantaina sitä, miten Rikard Grönborgin tulo Tampereelle on tehnyt hyvää suomalaiselle jääkiekolle, johon tarvitaan uudenlaisia ”haasteita” ja ”toimintatapoja”. Todellisuudessa Jokinen oli se, joka lähti jo aiemmin vetämään omaa polkua miettimättä liikaa muita.
Suomalaisen mieli vain toimii niin, että jonkun pitää tulla selkeästi muualta, jotta voi aidosti havahtua muutokseen.
Nyt muutosta on tullut ja sen avulla Suomi-kiekko pysyy kansainvälisessä kehityksessä mukana. Peli nopeutuu ja peliä pitää pelata eri tavalla. Niin kuin Jokisen Jukurit teki.
Entinen NHL-huippuhyökkääjä Jokinen painotti koko Mikkelin vierailunsa ajan sitä, että hänen arvoasteikossaan yksilön kehitys on kaikista tärkein juttu. Vasta sitten tulee pelin rakenne tai pelitapa.
Mihin lopputulokseen päädyttiin? Niiden kolmen vuoden aikana, kun Olli Jokinen oli Mikkelissä, lukuisat hänen valmentamansa pelaajat menivät omilla urillaan eteenpäin.
Tekivät he sitten omia henkilökohtaisia piste-ennätyksiään tai saivat he kutsuja maajoukkueympyröihin. Esimerkkejä riitti ja riittää.
Juuri tämä on se kaikista suurin perintö ja arvo, minkä Jokinen jätti Mikkeliin. Hän loi ympäristön, missä rikottiin normeja.
Jo pelkästään vierailu Jukureiden aamujäillä oli kokemus. Siellä mentiin, eikä meinattu. Pelaajat luistelivat kuin hyeenat pitkin kaukaloa ja napakka rytmi oli päällä, vaikka illan otteluun ei ollut enää aikaa kuin seitsemisen tuntia.
Jokiselle kaikista tärkeintä oli se, että hänen valmentamansa yksilö kehittyy. Oli sitten kyse fysiikasta tai tempolätkässä vaadittavasta osaamisesta. Tällä saralla Jokinen onnistui merkittävällä tavalla.
Kommentti jatkuu kuvan alla.
***
Kyllä, jokainen vääräleuka voi viitata siihen, miten Jukurit ei voittanut Jokisen alaisuudessa yhtään pudotuspelisarjaa. Eikä tarvitse olla edes vääräleuka, vaan realisti. Tuo on totuus.
Jokinen ulosmittasi Mikkelin Jukureiden vaatimattomista resursseista jotain, mihin moni ei pysty.
Silti.
Hän ei voittanut mitään kaikista merkittävimmillä hetkillä.
Kun kyse on tulosurheilusta, kevään menestys jätti Jokisen kilpeen pienen särön.
Samaan aikaan voidaan miettiä seuroista syntyviä mielikuvia. Jukureita voi verrata esimerkiksi Vaasan Sportiin tai Kouvolan KooKooseen, jotka nostettiin samaan tapaan kabinettipäätöksillä Liigaan. KooKoolle pitää antaa arvoa siitä, että se eteni pari kevättä sitten aina mitalipeleihin asti.
Silti Jokisen Jukurit jätti näihin kahteen muuhun verrattuna selvästi vahvemman muistijäljen mieleen. Jokisen Jukureissa tarmoa, tunnetta ja värikkyyttä. Se heijastui niin päävalmentajan kuin useiden pelaajapersoonien kautta.
On iänikuinen jossittelukysymys, että miten Olli Jokinen olisi onnistunut isolla kirkolla eli Helsingin IFK:n päävalmentajana. Olisiko hän saanut HIFK:sta yhtään sen enempää irti kuin Ville Peltonen saa? Asetelma kun olisi ollut täysin erilainen, jonka keskellä Jokinen oli Mikkelissä.
Tätä emme tiedä, eikä valistunut arvauskaan osuisi välttämättä oikeaan.
LUE: HBL: Raju väite HIFK:n kulissien takaa – Tobias Salmelainen halusi palkata Olli Jokisen, hallituksella toinen kanta
Olli Jokinen onnistui lähestulkoon upeasti Mikkelin Jukureiden päävalmentajana. Jos hän olisi voittanut keväällä jotain, häntä voisi ylistää ilman minkäänlaisia lisäkaikuja tai jossitteluja.
Se on varmaa, että hän jätti Mikkeliin jäljen. Hän rikkoi suomalaisen urheilukulttuurin rutiineja ja vaati jotain, mihin normaalissa arjessa ei ollut totuttu.
Lopputulos on se, että useat Jokisen valmentamat pelaajat nauttivat ensi kaudella huomattavasti kovempaa liksaa, mitä he kuittasivat Mikkelistä.
”Kiitti vain ”OJ”, oli kiva tehdä yhteistyötä”, saattaa moni sanoa.
Ehkä tässä on kuitenkin se ydin, kun puhutaan valmentajuudesta. Miten yksilö pystyy olemaan parempi, mitä hän oli edellisenä päivänä. Eli miten yksilö pystyy vaikuttamaan kollektiiviin entistä vahvemmin.
Kiitos Liiga-ajastasi Suomessa, Olli. Teit paljon hyvää suomalaisen jääkiekkoilun eteen. Se on tässä se olennaisin pointti.