”Homous ei ole minkäänlainen synti.”
”Homoille kuuluvat samat oikeudet kuin kaikille muillekin ihmisille.”
”Tämä on kristillisen uskon pohjalta nouseva kysymys ihmisarvosta.”
”Ihmisarvo kuuluu kaikille.”
Tällaisia lauseita olemme saaneet viime ajat kuulla kirkon johtajilta, kun äänestys sukupuolineutraalista avioliittolaista lähestyy. Näistähän voisi likipitäen päätellä, että kirkko on myötämielinen lakiuudistukselle. Totuus on aivan toisenlainen. ”Virallinen” kirkko vastustaa homoseksuaalien ihmisten oikeutta mennä naimisiin keskenään. Tämä käy aivan selväksi asiantuntijalausunnosta, jonka eduskunnan lakivaliokunta pyysi kirkolta.
Kirkko ajaa kaksilla vankkureilla. Meillä on siis koko maailmaa halaava ”kansan” kirkko ja kabineteissa lobbaava ”virallinen” kirkko.
Kesällä MTV:n SuomiAreenassa arkkipiispa pyysi homoilta anteeksi syrjintää ja suoranaista pahoinpitelyä, johon kirkkokin on syyllistynyt. Lausunto oli likipitäen sensaatio. Fundamentalistit tuomitsivat, kansa kiitti. Ja nyt uuden avioliittolain äänestyksen partaalla arkkipiispa pisti homoliittoja pelkäävälle kirkkoväelle jäitä hattuun ja muistutti, että uusi laki ei vaaranna mitään – ei perinteistä avioliittoa eikä lapsia.
Papit ja piispat ja muut kirkon päälliköt tarjoavat medialausunnoissaan oikeutta, armoa ja kristillistä ihmisarvoa – mutta sitten lakivaliokunnan huoneeseen astuu se ”virallinen kirkko”:
”Kirkko kannattaa historiallisista, kulttuurisista ja teologisista syistä avioliittolain säilyttämistä nykyisellään.”
”Kirkon käsityksen mukaan avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto. Kirkko on valmis kohtaamaan jokaisen ihmisen ja tukemaan häntä erilaisista elämänvalinnoista riippumatta, vaikka kirkko opetuksessaan pitää kiinni ihanteesta, jonka mukaan avioliitto on Raamatun ja kirkon tunnustuksen mukaan ainoastaan miehen ja naisen välinen.”
Nämä ovat suoria lainauksia asiantuntijalausunnosta, jonka kirkon johto toimitti lakiasiainvaliokunnalle. Ainoa perustelu näille näkemyksille on perinne.
Valiokunnasta kantautuneiden tietojen mukaan lausunnolla ei ollut mitään vaikutusta valiokunnan äänestystulokseen: 9-8 nykyisen avioliittolain puolesta. Eduskunta voi perjantaina päättää toisin ja sallia homoliitot. Kirkon johdon heteroavioliittoja varjeleva virallinen kannanotto ei tätäkään äänestystä keikuta.
Entä jos kirkko ei olisi lausunut eikä lobannut mitään; olisi vain todennut, että eduskunta säätäköön maalliset lait sillä viisaudella, jonka Jumala on antanut. Kirkko elää sitten näiden lakia mukaan miten pystyy. Nyt kun kirkko vei paperinsa pöytään, se näyttää enää kellastuneelta käppyrältä.
Maallista lainsäädäntöä ja kirkon uskonoppeja ei pitäisi sotkea keskenään. Entinen piispa, kansanedustaja Ilkka Kantola muistutti MTV:n uutisissa keskiviikkona, että kirkoilla tulee olla täysi oikeus elää omien arvojensa mukaan, vaikka ne poikkeaisivat yhteiskunnan arvoista. Tämä on uskonnon vapautta. Tällä voi olla sitten seurauksia, jotka näkyvät jäsenmäärässä tai arvostuksessa.
Kirkossa on edelleenkin tilaa elää ja ajatella. Kirkon päättäjienkin kannattaisi tulla mukaan tähän elämään ja kertoa reilusti, että ketään ei syrjitä ja ihmisarvo kuuluu kaikille. Vai onko se näin?