Suomen taival lentopallon EM-kisoissa todisti, ettei tämä joukkue haasta maanosan huippuja. Laatu on yksinkertaisesti riittämätön parempaan kuin kahdenteentoista sijaan.
Italiassa Mauro Berruton sukupolven Suomi veti viimeisen henkäyksensä. Berruto paitsi vei kurinalaisuuden ja tinkimättömyyden äärimmilleen myös nosti tekemisen mallin kansainväliselle huipputasolle. Projekti koki täyttymyksensä EM-kisoissa 2007, jolloin Suomen palloiluun saatiin ennen- ja sittemmin näkemätön suoritus.
Lentopallomaajoukkueemme tunnetaan pelin osa-alueiden yhteensulautumisesta. Parhaimmillaan puolustustilanteet käännetään hyökkäyksiksi kuin sulokkaassa 81 neliömetrin baletissa. EM-Italiassa päävalmentaja Tuomas Sammelvuo, Berruto-aikakauden kapteeni, pystyi piiskaamaan ryhmän "vanhalle" tasolle vain hetkittäin.
Aloitussyötöt ja kenttäpuolustus olivat Suomen joukkueen parasta antia Italiassa. Muilla alueilla epäonnistuttiin enemmän ja vähemmän, varsinkin vastaanotossa enemmän. Olli-Pekka Ojansivu moukaroi Venäjä-pelissä vastustajan puolustuksen ja ilmeisesti itsensäkin näännyksiin; etenkin Italia-ottelussa Urpo Sivula jäi tulituetta.
Passari Eemi Tervaporttia on muodikasta kehua – useimmiten kehut tulevat syystä – mutta Mikko Eskon kaltaista metronomintarkkaa ruokintaa kaivattiin. Toisaalta, kun Suomen kaltaisen joukkueen passarin on haettava nostoja kolmesta tai neljästä metristä, ovat eväät hyökkäyksen rakenteluun syödyt. Raakaan lyöntikilpailuun kulminoituvissa otteluissa Suomella ei ole jakoa maanosan saati maailman huippuja vastaan.
Berruto-aikakauden ydinpelaajista useilla olisi vielä pelillisesti annettavaa maajoukkueelle. On kuitenkin osattava päästää irti – vielä nyt, kun sukupolvenvaihdoksen vaikutukset eivät olisi dramaattiset. Ojansivu, Tervaportti, Sivula ja Lauri Kerminen ovat vasta matkalla kohti henkilökohtaisia huippujaan, ja heidän ympärilleen onkin uutta joukkuetta hyvä rakentaa.
Italiassa nähdyn jälkeen olympiahaaveen elättely on haihattelua. Berliinissä tammikuussa iskettävästä karsinnasta tulee Suomelle varsin kovatasoinen harjoitusturnaus; siellä on alettava ajaa rohkeasti Niklas Seppäsen ja Elviss Krastinsin kaltaisia kavereita sisään. Keskitorjujat Sauli Sinkkonen ja Tommi Siirilä pääsivätkin jo juonen päästä kiinni Maailmanliigassa ja EM-kisoissa.
Tuomas Sammelvuo on oikea mies johtamaan Suomen lentopalloäijät uuteen kukoistukseen. Lajiosaamista, tunnetta, temperamenttia ja karismaa piisaa suorastaan eeppisesti; kapteeni Sammelvuo on se Suomen sankari, joka jäi Väinö Linnalta kirjaamatta Tuntemattomaan sotilaaseen.
Suomen Lentopalloliitto, seurat, yleisö ja muut ydintoimijat tekevät loistavaa työtä. Kiitos heidän, lentopallokulttuuri ja -tekeminen ovat hyvissä kantimissa ja syvällä maaperässämme. Syvemmällä kuin formuloiden, lätkän ja keihäänheiton luvatussa maassa uskotaankaan.