Italialla on mahdollisuus voittaa kunniakkaan lentopallohistoriansa ensimmäinen olympiakulta. Rio de Janeirossa Italia kohtaa miesten sunnuntaisessa loppuottelussa isäntämaa Brasilian.
Yksi Italian pelätyimmistä aseista on julma, 204-senttinen hakkuri Ivan Zaitsev.
Zaitsevilta löytyvät vähintäänkin mielenkiintoiset sukujuuret. Hänen isänsä Vjatsheslav Zaitsev oli vuosia Neuvostoliiton maajoukkueen luottopassari, olympiavoittaja, joka muodosti tappavan akselin lyöntikone Aleksandr Savinin kanssa.
Kun NL:n järjestelmä oli mikä oli, Zaitsev senior pelasi pääosan seurajoukkueurastaan kotimaassa. 80-luvun lopulla leijui kuitenkin jo sen verran perestroikaa ja glasnostia ilmassa, että hänen sallittiin siirtyä Italian huipputasoiseen liigaan. Vuonna 1988 Italiassa syntyi poika Ivan. Hänelle kehittyikin ilmeisen italialainen identiteetti.
Riossa Ivan on takonut pisteitä surutta. Hän on myös todellinen pelote aloitussyötössä. Ottelussa Irania vastaan hän sivusi olympiahistorian kovinta syöttöä. Pallo lähti hänen lapasestaan nopeudella 127 kilometriä tunnissa.
Ja jotta Italian joukkue olisi kulttuurisesti vieläkin mielenkiintoisempi, yleispelaaja Osmany Juantorenalla on kuubalaiset sukujuuret. Hänen setänsä on Kuuban juoksijalegenda, kaksinkertainen olympiavoittaja Alberto Juantorena.
Kolme avainta lentopallon olympiakullan ratkaisuun
Keskittyminen
Brasilian, kotijoukkueen ja maailman rankingykkösen, voittopaineista on jauhettu jo kyllin. Todellisen huippu-urheilijan päässä aika ja paikka menettävät tositilanteessa merkityksensä, ja pelaaja operoi suorastaan hypnoottisessa tilassa. Tilanteeseen uppoutumisen taito onkin tämän ottelun ratkaisu. Erityisesti se näkyy vastaanottopelissä ja lajille ominaisten tempovaihteluiden hallitsemisessa.
Keskipeli
Italia ja Brasilia eivät ole loistaneet erityisesti torjunnassa. Torjuntapisteet erityisesti erien ratkaisuhetkillä ovat mannaa. Silloin keskitorjujat astuvat usein kuvaan. Brasilian valtti on 209-senttinen Lucas. Jos hän blokkien lisäksi saa nopeat hyökkäykset toimimaan passari Brunon kanssa (esimerkkejä näistäkin kisoista on), Italialla nousee kylmä hiki pintaan.
Hakkurit
Zaitsev vastaan Brasilian Wallace. Tasaisilla hetkillä, joita tähän finaaliin on totisesti luvassa, taistelut kulminoituvat usein hakkureiden varmuuteen. Zaitsev on ruutitynnyri, jota ei pysäytetä hänen hyvällä hetkellään. Toisaalta hän voi kiukutella itsensä ulos pelistä. Wallace on tasaisempi kaveri, mutta riittääkö loistokkuus?