Leijonien niin sanotun "NHL-joukkueen" viimeiset valinnat julkistettiin keskiviikkona. Leijoniin liittyy nyt yksi katastrofaalinen uhkakuva, josta on jo saatu pieniä piirteitä esiin, kirjoittaa MTV Urheilun jääkiekkotoimittaja Ilari Savonen.
Yllätykset jäivät vähiin, kun Suomen loput valinnat tuotiin julki NHL:n järjestämään 4 nations Face-off-turnaukseen. Suomen kohdalla isoin mielenkiinto kohdistui siihen, että onko Montreal Canadiensin hyökkääjä Patrik Laine mukana vai ei.
Laine kun oli pitkään sivussa erinäköisten henkisten vaikeuksien ja loukkaantumisten takia. Hän ehti pelata vain yhden ottelun ennen kuin Suomen lopulliset valinnat tuotiin julkisuuteen.
Leijonien GM Jere Lehtinen, päävalmentaja Antti Pennanen ja Suomen joukkueen muu johtoryhmä luottivat siihen, että Laine on oikealla tiellä. He ottivat tietoisen riskin 26-vuotiaan hyökkääjän kohdalla siksi, koska houkutin oli liian suuri.
UUTINEN: Patrik Laine nimettiin Leijonien NHL-miehistöön – yksi pieni yllätys mukana
LUE MYÖS:
Antti Pennanen ja Jere Lehtinen paljastivat – tämä ratkaisi Patrik Laineen kohtalon Leijonissa
Lasse Kukkoselta painokas mielipide Patrik Laineen Leijonat-valinnasta
Lehtinen ja Pennanen tiedostavat sen, että mikäli Laine pääsee edes lähelle huipputasoaan, on hän hurja pelote erityisesti ylivoiman puolella.
Suomella on heittää ylivoimalle Mikko Rantasta, Aleksander Barkovia, Sebastian Ahoa, Teuvo Teräväistä, Mikael Granlundia, Miro Heiskasta ja kumppaneita. Mutta jotain puuttui.
Mitä? Noh, silkkaa, raudanlujaa maalintekouhkaa.
Sitä Laine tuo hirmulaukauksellaan, josta saatiin osoituksia heti hänen debyyttipelissään Montreal Canadiensin paidassa.
KATSO JA LUE:
Patrik Laine räväytti heti Canadiens-debyytissään – mieletön hetki maalin jälkeen
Patrik Laine häkeltyi kuulemastaan – "En minä ansaitse tätä"
Patrik Laine paljasti ison päätöksensä ennen NHL-paluuta – "En voi"
Nyt Leijonien johtoryhmässä rukoillaan, että Laine saa juonen päästä kiinni, ja että hän palaa huipputasolle.
Kommentti jatkuu kuvan alla.
***
Kun pohjoisamerikkalainen media tiedusteli Leijonien päävalmentajalta Pennaselta ja GM Lehtiseltä Suomen joukkueen vahvuuksista, yksi seikka nousi jatkuvasti esille.
Puolustusosaaminen.
Ja kahden suunnan taidot.
Jotta Suomi voi pärjätä Kanadan, USA:n ja Ruotsin tähtinippuja vastaan, pitää sen turvautua perisuomalaisiin juttuihin.
Suomen pitää olla yhtenäinen nippu hurjaa taitoa vastaan. Tätä varten Leijonilla on pullat hyvin uunissa.
Suomi lähtee turnaukseen selkeänä altavastaajana, jos katselee Kanadan ja USA:n tähtien täyttämiä rostereita. Ruotsia vastaan Suomi voi pärjätä varsin hyvin, mutta Kanadan ja USA:n lyömiseen vaaditaan jo ihmeitä.
Suomen iso valttikortti, puolustusosaamisen lisäksi, löytyy keskikaistalta. Aleksander Barkov, Sebastian Aho, Roope Hintz, Anton Lundell, Mikael Granlund ja Erik Haula tuovat sellaisia vaihtoehtoja sentteriosastolle, että kelpaa valita.
Heistä erityisesti Barkov on aivan NHL:n kärkipäätä, kun vertaillaan senttereitä keskenään. Aho kuuluu NHL:ssä supertähtiosastoon, kun taas Granlund on pelannut loistavaa jääkiekkoa San Jose Sharksin riveissä.
Ei ollutkaan yllätys, että Suomen keskikaista nousi esille erityisesti päävalmentaja Pennasen puheenvuorojen yhteydessä.
Suomi saa kilpailuetua myös sen aiemmasta historiasta. Leijoniin valittiin useita "valmiita tutkapareja", eli sellaisia pelaajia, jotka pelaavat joko jo nyt yhdessä omissa seurajoukkueissaan tai sellaisia tapauksia, jotka ovat pelanneet aiemmin yhdessä esimerkiksi maajoukkueessa.
Tämä on ehdoton vahvuus, kun puhutaan nopeatempoisesta turnauksesta. Kukin joukkue ehtii harjoitella vain pari kertaa ennen kuin pelit lähtevät liikkeelle.
Leijoniin liittyy myös yksi katastrofaalinen uhkakuva.
Kommentti jatkuu kuvan alla.
***
Se kantautuu Suomen peräpään puolelta.
Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen on myöntänyt avoimesti sen, että Suomen pakkitilanne ei herätä minkäänlaisia riemunkiljahduksia. Suomen puolustajavalinnat tehtiin käytännössä kahdeksan vakionimen joukosta.
Näistä rannalle jäi Buffalo Sabresin Henri Jokiharju, joka nousee käytännössä automaattisesti mukaan, jos yksikin puolustaja loukkaantuu.
Ja jos loukkaantumisia tulee, Leijonat on äkkiä pulassa.
Varsinkin jos esimerkiksi Dallas Starsin Miro Heiskanen, Esa Lindell tai Florida Panthersin Niko Mikkola jäävät sivuun. Sen jälkeen Suomen pakisto on armottoman ohkainen.
Jos he kaikki ovat terveenä, tilanne on varsin hyvä. Starsin Heiskanen ja Lindell, Panthersin Mikkola ja Philadelphia Flyersin Rasmus Ristolainen muodostavat laadukkaan nelikon, joista jokainen pystyy tahkoamaan kovia minuutteja.
Mutta yksikin takaisku tuolle sektorille ja hankalaksi menee.
Leijonien peräpään tilanne helpottuu jonkin verran tulevissa olympialaisissa, joihin saadaan valita pelaajia myös Euroopan puolelta. Silloin mukaan voidaan ottaa Mikko Lehtosen ja Sami Vatasen kaltaisia kavereita. Mutta nyt tilanne on haastava.
Suomen isosta uhkakuvasta on jo saatu varottavia merkkejä, kun Toronto Maple Leafsin puolustaja Jani Hakanpää laitettiin vastaikää loukkaantuneiden listalle. Hakanpää on taistellut pahan polvivamman keskellä, mikä on luonut isoja kysymysmerkkejä hänen ylleen. Hakanpää nimettiin kuitenkin Suomen joukkueeseen mukaan, koska Leijonien johto luotti siihen, että hän on terveenä, kun neljän maan turnaus lähtee helmikuussa liikkeelle.
Mikäli Suomi ei koe isompia vastoinkäymisiä, on sillä saumat yllätykseen. Leijonien maalivahtiosastolta löytyy laatua, puolustuksessa on voimaa ja kokoa, minkä lisäksi hyökkäyksestä löytyy runsaasti monipuolista osaamista.
Leijonien päävalmentajalla Antti Pennasella on varsin hyvät työkalut käytössään hänen ensimmäisessä, isossa tapahtumassaan. Pennanen on lähestynyt tulevaa turnausta juuri oikeanlaisella asenteella. Hän on kuunnellut pelaajien näkemyksiä ja hän rakentaa koko projektia niin, ettei se kaadu sen monimutkaisuuteen.
Yksinkertaisesti ja yhdessä. Ne ovat Leijonien isoja askelmerkkejä Montrealin ja Bostonin turnauksessa.