Kommentti: Odotin ällöromanttisuutta, mutta sainkin maailmanluokan show'n – Ed Sheeran on paljon enemmän kuin mies ja kitara

Huippulaulaja Ed Sheeran esiintyi näyttävästi täpötäydellä Helsingin Olympiastadionilla lähes kolmen tunnin ajan. Keikan voisi sanoa tarjonneen jokaiselle jotakin, vaikkei Sheeranin superfani olisi ennestään ollutkaan.

Ennen illan päätähteä lavalle astuivat suomalaisille tuntemattomammat brittilaulajat Cat Burns ja Maisie Peters. Sheeran oli kuitenkin valinnut lämmittelijänsä onnistuneesti. Lämminhenkisten keikkojen tunnelma oli omiaan jatkamaan kasvuaan kutkuttavaksi jännitykseksi ennen supertähteä.

Illan pääkonsertin alkaessa ilmeeni oli todennäköisesti hämmentynyt. Oliko säröisen sähkökitaran, tuliefektien ja ilotulitusten saattelemana lavalle ilmestynyt laulaja todella se, jota olin tullut katsomaan? Ei siis sitä herkkää pop-balladien täyttämää lässynläätä?

Oli miten oli, jo keikan alku sai katsojan vakuuttuneeksi siitä, että tarjolla on jotain suurta ja ihmeellistä. Sitä harvemmin ajattelee ensimmäisenä, kun tiedossa on romanttissävytteinen "mies ja kitara" -keikka. Toisaalta lupauksia herättivät näyttävät lavarakenteet, joita koristivat muun muassa kuusi valtavaa plektranmuotoista näyttöä. Myös 360 astetta pyörivä esiintymislava takasi jokaiselle katsojalle mahdollisuuden kunnon vilaukseen ja näyttävän somemateriaalin tallentamiseen.

Hyväntuulinen Sheeran ei säästellyt esiintyessään hymyään saati karismaansa. Hän oli myös huomioinut yleisönsä etukäteen jo asuvalintaa tehdessään, sillä laulajan yllä nähtiin ilahduttavasti Helsinki-tekstillä koristeltu paita. Suomalaisten iloksi tähti niin ikää muisteli välispiikeissään edellisiä esiintymisiään Suomessa vuodelta 2019.

Keikan alku olikin omiaan herättämään toiveita siitä, mitä ei kuitenkaan lopulta tapahtunut. 2step-kappaleen aikana Ellinoora ei kiivennytkään lavalle laulamaan omaa suomen kielistä osuuttaan, jolloin kyseiseen versioon tottuneena kuulijana originaali kappale jätti jopa kylmäksi. 

Kokonaisuutena Sheeran kuitenkin ylitti odotukseni show'llaan. Kun Olympiastadionin kokoinen areena on valjastettu ammattilaisten voimin huipputähden tarpeisiin, lopputuloksen on vaikeaa olla huono. Sheeranin lähes maaginen keikka piti otteessaan läpi lähes kolmetuntisen konsertin, joka osoittaa laulajan tietävän kutkuttavuuden salat. Yksi hyvä resepti olikin erityylisten kappaleiden ja täydellisyyttä hipovan visuaalisen toteutuksen yhteisvoima. Kiitosta voi antaa myös yleisölle, sillä esitystä tuskin latisti 50 000 päisen yleisön yhteislauluhetki muun muassa Sing-kappaleen aikana. 

Osittain yllätyksekseni voin todeta, että illasta eniten näytti nauttivan kypsempi keikkakansa. Vapautunut tanssi, hellyydenosoitukset ja yhteislaulu raikuivat samalla, kun älypuhelimet ja some jäivät taskujen pohjille. Keikan rytmi oli sopivassa tasapainossa toisten kappaleiden mennessä jalan alle, kun kuuluisat balladit saivat puolestaan silmäkulmat kostumaan. Kyseinen efekti nähtiin muun muassa Photograph-kappaleen yhteydessä. Tuolloin olin osa nyyhkyttävää keikkakansaa, vaikkei kyseinen kappale ole koskaan ennen juuri herkistänyt. Keikalla hetki oli kuitenkin kollektiivinen ja kaunis, kiitos jälleen Sheeranin karisman.

Vaan en ollut suinkaan ainut, joka joutui silmäkulmiaan pyyhkimään. Sheeranin konsertissa musiikki toi massiivisen, erilaisista ihmisistä koostuvan yleisön yhteen tavalla, jota voi haikeudella muistella tulevan syksyn pimeinä iltoina videoita katsellessaan. Todettakoon siis, että yleisö sai sen mitä Sheeranilta tuli hakemaan.