Maanantaina 5. marraskuuta Jungle räjäytti Helsingin Tavastia-klubin äärimmäisen tarvitulla positiivisella energialla.
On marraskuun alku Suomessa, ja aurinkoa ei ole ainakaan etelässä näkynyt päiväkausiin. Kun pysähdyn miettimään asiaa tarkemmin, en todellakaan muista, milloin auringonsäteet ovat yltäneet ylleni. Jaa, tästä ei ole siis enää paluuta.
Suomalaiset ovat siirtyneet pikku hiljaa virransäästötilaan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Arki tuntuu paksulta harmaalta massalta, jonka tiheyttä voisi leikata työpaikan pöydällä lojuvilla saksilla.
Tämä mantra on jopa kliseisen tuttu pohjoisessa eläville kansalaisille.
Maanantaina 5. marraskuuta synkkyys kuitenkin taukosi, kun Iso-Britanniasta kotoisin oleva soul-yhtye Jungle nousi lavalle Helsingin Tavastialla. Jo ennen pääesiintyjää tunnelma klubilla oli iloinen ja letkeä niin ikään englantilaisen Elderbrookin lämmitettyä keikkayleisön tanssijalat vireeseen.
Junglen ensimmäisenä esittämän Smile-kappaleen aikana oli jo selvää, että tätä keikkaa ei katsota paikallaan seisoen. Jo toisen kappaleen Heavy, California aikana yleisö oli revetä riemusta saatuaan tilaisuuden karata mielessään merellisen auringon alle.
Jos joku ei tässä vaiheessa jo keinuttanut lanteitaan, Andro Cowperthwaite, joka on yksi yhtyeen useista laulajista, näytti hypnoottisella esimerkillään miten se tehdään.
Junglen esiintyminen Tavastialla oli alusta loppuun täynnä positiivista energiaa. Yhtye ei himmaillut lavapreesensissään ja kokonaisuus oli kaikin puolin loppuun asti mietitty. Jopa keikalla nähdyt lämpimät valot muistuttivat siitä, että jossain vielä joskus on mahdollisuus kokea auringon lämpö ja siitä syntyvä syvä ilo.
Yhtyeen esitys oli kaiken kaikkiaan erittäin laadukas. Ilahdun itse vilpittömästi joka kerta, kun näen lavalla yhtyeen, joka antaa kaikkensa yleisölleen. Näin tekivät erityisesti Junglen päälaulajat Josh Lloyd-Watson ja Tom McFarland, jotka tarpeen tullen myös muistuttivat suomalaista yleisöään nauttimaan yhteisestä riemukkaasta hetkestä.
Keikalla yhdisteltiin sujuvasti kahta yhtyeen julkaisemaa levyä ja useista kappaleista muodostui erittäin groovaavia tanssihittejä, jotka tavoittivat yleisönsä Tavastian parvea myöten.
Ensimmäiseltä levyltä mieleen jäivät erityisesti koskettavat, mutta menevät kappaleet Julia sekä Lucky I got what I want. Toiselta julkaisulta esiin nousivat alussa esitettyjen ilottelujen lisäksi energinen Happy Man ja erittäin sulava Cherry.
Jungle ei ole toistaiseksi Suomessa vielä kovinkaan tunnettu yhtye, vaikka monet saattavatkin tunnistaa keikan lopussa kuullun kappaleen Busy Earnin', joka on tähän mennessä ollut kokoonpanon suurin hitti.
Yhtye on kuitenkin tällä hetkellä erittäin kovassa nosteessa maailmalla. Suosiosta kertoo muun muassa se, että Oasis-yhtyeen nokkamiehenä tunnettu Noel Gallagher on kertonut Junglen olevan yksi hänen suosikkibändeistään.
Näin ollen se, että kokoonpano nähtiin intiimillä Tavastian keikalla, oli erittäin harvinaista herkkua suomalaisyleisölle. Tulevaisuudessa moinen tulee olemaan erittäin epätodennäköistä.
Tällä erää päällimmäisenä Junglen keikasta jäi käteen vilpitön ilo.
Ilo siitä, että sai karata hetkeksi mielessään kesään ja lämpöön.
Ilo siitä, että sai tanssia sydämensä kyllyydestä.
Ilo siitä, että sai katsoa myös satojen muiden tanssivan onnellisina.
Se jos mikä on jokseenkin harvinainen näky marraskuisessa Helsingissä.