Mikä on kasvattajasarjan mielenkiintoisin asia? Vastaus on allekirjoittaneelle sangen helppo.
Kotimaisen jalkapallon pääsarja Veikkausliiga pyörähti käyntiin viime sunnuntaina neljän ottelun voimin. Kierroksen jälkeen pohdin, mikä on minulle yksittäinen kiinnostavin asia sarjassa, jonka pelillinen taso ei päätä huimaa.
HJK? Ei. SJK? Ei. Ilves? Ei. Kannattajille oma seura on taatusti ykkösasia, mutta ojektiiviselle toimittajalle se ei luonnollisesti ole. Suomalaiset tulevaisuuden lupaukset? Kyllä. Sen allekirjoitan.
Kuka heistä yltää lopulta maailmalle? Entä kuka liigassa pelaavista Minihuuhkajista kasvaa myöhemmin Huuhkajalauman vakituiseksi jäseneksi?
Mielestäni sarjaa markkinoitaessa on hehkutettu viime vuosina (eri tahojen osalta) liikaa parhaat päivänsä nähneitä paluumuuttajia, joiden anti on jäänyt todellisuudessa kaikkinensa melko vähäiseksi.
Toki on syytä alleviivata, että vaisuhkoista viimeisistä vuosista kotimaassa huolimatta jokainen paluumuuttajista on luonut kunnioitettavan uran ulkomailla.
Jo ulkomaille pääsy, ja etenkin siellä pysyminen, on äärimmäisen kova juttu suomalaiselle jalkapalloilijalle. Heidän perintöään ja komeita kansainvälisiä peliuriaan ei ole syytä vähätellä. Ei missään nimessä.
Siltikin. Kehottaisin jatkossa futisjätkien ja futismimmien kääntävän katsettaan vahvemmin nuoriin futaajiin, potentiaalisiin tulevaisuuden nimiin, joita Veikkausliigassa voi hyvässä lykyssä bongata, sillä nuorissa on tulevaisuus.
Kaiken mennessä nappiin he eivät viihdy Suomessa pitkään.
Kuluvalla kaudella suosittelen seuraamaan HJK:n 17-vuotiasta Obed Maloloa sekä FC Interin 16-vuotiasta Kaan Kairista. Molemmat ovat ehtineet jo olla Urheilulehden kansikuvapoikina lupaavien otteidensa ansiosta.
Malolon bongasin aikoinaan Klubi 04:n riveistä ja Kairisen vuosi sitten Interin B-junioreista. Kummankin nuorukaisen urakehitys on hyvässä vauhdissa, mutta on mahdotonta ennustaa, miten jätkien lopulta käy. Ennusmerkit ovat positiiviset.
Aiemmille UL:n kansikuvapojille on käynyt sekä hyvin että huonosti.
Alexander Ring nousi kolmisen vuotta sitten hetkessä sensaatiomaisesti HJK:n tähdeksi ja Huuhkajien runkopelaajaksi. Tällä hetkellä hän pelaa tehokkaasti Kaiserslauternissa Saksan kakkosbundesliigassa. Lum Rexhepi puolestaan siirtyi viime liigakauden päätteeksi Norjan pääsarjaan, vaikka hän on kärsinyt viime vuosina paljolti loukkaantumista. Isokokoinen toppari on myös debytoinut sekä Huuhkajissa että Kosovon A-maajoukkueessa. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että valinnoissa tuli takkiinkin.
Juuso Simpanen nousi debyyttikaudellaan tuntemattomuudesta FC Hongan avainpelaajaksi, mutta sittemmin aktiiviura hiipui. Laitapuolustaja Ben Hanslian taasen pelaa tälläkin hetkellä Ykköstä JJK:n riveissä. Vastaus otsikon kysymykseen on kuitenkin helppo: kyllä, sarjassa riittää kosolti seurattavaa. Kukin päättäköön vain itse kiinnostuksensa kohteet.