Viime päivinä on väitelty kovasti siitä, kuuluisiko syöttöporsaiksi haukuttujen opiskelijoiden saada rahallista tukea lomailuunsa. Moni on perustellusti eri mieltä, mutta onko sillä lopulta mitään väliä? Kaiken A ja O on ajoitus, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Alec Neihum.
Opiskelijoiden lomailua koskeva keskustelu sai kenties tältä erää jonkinlaisen päätöspisteen, kun opetusministeri Li Andersson (vas.) sanoi aamun Huomenta Suomessa pahoittelevalla mutta varmalla äänenpainolla, ettei erillistä järjestelmää lomailun tukemiseksi ole luvassa.
Suomen ylioppilaskuntien liitto keksi viime viikon maanantaina ihmetellä, miksei opiskelijoilla ole oikeutta ”lomailuun ja loma-ajan toimeentuloon”, käytännössä siis tuettuun lomailuun.
Eri välineissä on kohkattu, vatvottu, niiskuteltu, märisty ja käristy jo puolentoista viikon ajan.
Retoriikasta päällimmäisenä mieleen jäänee Kauppalehden päätoimittaja Arno Ahosniemen tyly sutkautus ”laiskanpulskeista syöttöporsaista”, mutta taustalla on tapahtunut jotain kiinnostavampaa, joka monen kannattaa panna merkille.
Tiedote heinäkuisena maanantaina – yllättävän mainio veto!
Kuten mäkihypyssä ja teknomusiikissa, myös julkisessa keskustelussa kaiken A ja O on ajoitus.
Suomen ylioppilaskuntien liitto pisti tiedotteensa julki heinäkuisena maanantaina. Mitä sinä teit silloin?
Moni suomalainen joi mökillä kaljaa, luki laiturinnokassa Aku Ankkaa tai otti muuten vain rennosti. Riippumaton pohjalta on helpompi ymmärtää opiskelijapoloisten toiveet edes pikkuruisista loman ja riemun hetkistä.
Vielä paljon oleellisempaa on kuitenkin huomata median ja julkisen keskustelun toimintalogiikka.
Onhan se yleisesti tiedossa, että heinäkuisessa Suomessa ei – satunnaisia Trumpeja, Putineja ja SuomiAreenoita lukuun ottamatta – tapahdu ihan kauheasti.
Näppäimistöillä ja huulilla oli tilausta puheenaiheelle.
Heinäkuussa oli aikaa kiinnostua
Vaikka itse SYL:n tiedotteeseen ei heti olisikaan lehtitaloissa tartuttu, oli niin toimittajilla, poliitikoilla kuin muillakin julkisilla keskustelijoilla aikaa ylipäätään noteerata aihe.
Liekit saatiin lyömään etenkin sosiaalisen median puolella. Kun märehdittävänä ei ollut hoitajamitoituskohua tai lähestyviä vaaleja, riitti tviittaajilla energiaa opiskelijoiden ylenpalttisen itsekkyyden tai pohjattoman ahdingon analysoimiseksi.
Samalla jakauduttiin blokkeihin, kirjoitettiin kolumneja, provosoitiin ja provosoiduttiin.
Huhtikuussa ketään ei olisi ehkä kiinnostanut, mutta nyt vaikuttajana korkeintaan keskikokoinen SYL onnistui määräämään julkisen keskustelun agendan usean päivän ajaksi.
Ei se tavoite, vaan se keskustelu
Lopullinen totuus siitä, mitä opiskelijoiden lomailusta tämän kaiken jälkeen ajatellaan, on varsin toissijainen.
SYL:n alkuperäisen tiedotteen politiikkatavoite – siis perustuloon siirtyminen – on oikeastaan itse tiedotteessakin, kenties enemmän tai vähemmän tahallisesti, kätketty.
Pöyristelevällä loma-anelulla provosoitiin ilmoille keskustelu, ja samalla suomalaisten takaraivoihin saatiin lähettyä viesti siitä, että opiskelijat ovat kuormittuneita, stressaantuneita ja kärsivät mielenterveyden ongelmista.
Olipa provokaatio tietoinen tai ei, SYL:n puheenjohtaja Sanni Lehtinen ja toimiston spin doctorit, vai pitäisikö sanoa spin bachelorit, voivat olla ylpeitä itsestään. Ottakaa mallia, isommat ja pienemmät; näin sitä edunvalvontajärjestö toimii.